Psalmit 78
FB92
78
Psalmi 78
Jumala on johdattanut kansaansa
1Asafin virsi.
Kuuntele, kansani, mitä opetan,
tarkatkaa sanojani, te kaikki.
2 # Ps. 49:5 Minä aion esittää viisaiden mietteitä,
tuon julki menneisyyden arvoituksia,
3vanhoja asioita, joista olemme kuulleet,
joista isämme ovat meille kertoneet.
4Me emme salaa niitä lapsiltamme
vaan kerromme tulevillekin polville
Herran voimasta, Herran teoista,
ihmeistä, joita hän on tehnyt.
5Hän sääti Jaakobille säädöksensä,
hän antoi Israelille lakinsa
ja käski meidän isiämme
opettamaan ne lapsilleen,
6jotta tulevakin polvi ne tuntisi,
jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat
ja kertoisivat omille lapsilleen.
7Jumalaan heidän tulee turvautua,
muistaa, mitä hän on tehnyt,
ja noudattaa hänen käskyjään,
8jotta eivät olisi kuin isänsä,
nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset,
jotka häilyivät sinne tänne
eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.
9[Efraimilaiset, varustetut jousimiehet,
kääntyivät pakoon taistelun päivänä.]#78:9 Jae 9 lienee aikoinaan joutunut tähän jostakin muusta kohdasta, mahdollisesti jakeen 67 yhteydestä.
10He eivät pitäneet Jumalan liittoa,
eivät taipuneet elämään hänen lakinsa mukaan.
11He unohtivat hänen tekonsa,
ihmeet, joita olivat saaneet nähdä.
12Egyptin maassa, Soanin tasangolla,
hän antoi isiemme kokea ihmeen.
13 # 2. Moos. 14:21 Hän jakoi kahtia meren ja vei heidät sen poikki,
hän jähmetti vedet muuriksi.
14 # 2. Moos. 13:21,22; Ps. 105:39 Hän antoi pilven johdattaa heitä päivisin
ja tulen loisteen öisin.
15 # 2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:11 Hän halkaisi kallioita autiomaassa,
ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä.
16Hän antoi purojen puhjeta kalliosta,
antoi vesien virrata.
17Mutta yhä he tekivät syntiä,
autiomaassa he kapinoivat Korkeinta vastaan.
18 # 2. Moos. 16:3; 4. Moos. 11:4 Ehdoin tahdoin he koettelivat Jumalaa
vaatimalla mielensä mukaista ruokaa.
19He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat:
»Hänkö voisi kattaa pöydän autiomaahan?
20Totta kyllä, hän iski kallioon,
ja vesi virtasi, purojen uomat tulvivat,
mutta pystyisikö hän antamaan leipää
ja hankkimaan lihaa kansalleen?»
21Herra kuuli sen ja kiivastui:
tuli leimahti keskellä Jaakobin leiriä.
Hänen vihansa iski Israelin kansaan,
22koska kansa ei uskonut Jumalaan
eikä luottanut hänen apuunsa.
23 # 2. Moos. 16:14–36 Mutta sitten hän antoi pilville käskyn
ja avasi taivaan ovet,
24ja mannaa satoi heidän ruoakseen,
hän antoi heille taivaan viljaa.
25Ihmiset söivät enkelten leipää,
saivat ruokaa runsain määrin.
26 # 2. Moos. 16:13; 4. Moos. 11:31,32 Hän päästi taivaasta irti itätuulen
ja nostatti voimallaan tuulen etelästä.
27Hän antoi sataa lihaa kuin tomua,
taivaan lintuja kuin merten hiekkaa.
28Hän pudotti ne heidän leiriinsä,
heidän asumustensa ympärille,
29ja he ahmivat itsensä täyteen –
hän antoi heille sitä, mitä he halusivat.
30 # 4. Moos. 11:33 Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut.
Sen tähden he, ruoka vielä suussaan,
31saivat kokea Herran vihan.
Hän surmasi heidän parhaat miehensä,
löi maahan Israelin nuoret soturit.
32Silti he yhäti tekivät syntiä,
eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä.
33Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta,
heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys.
34Nyt, kun hän surmasi heitä,
he alkoivat kysyä hänen mieltään,
he kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35He muistivat, kuka on heidän kallionsa,
muistivat, että Korkein on heidän lunastajansa.
36Mutta heidän sanoissaan piili petos,
valhe oli heidän kielellään.
37He eivät olleet vilpittömiä häntä kohtaan,
eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan.
38Mutta Jumala on laupias,
ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa.
Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa
eikä antanut kiivaudelleen valtaa.
39 # Job 7:7, 14:1,2; Ps. 103:14 Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä,
vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.
40Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan,
murehduttivat häntä erämaassa!
41Yhä uudelleen he uhmasivat Israelin Pyhää,
koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä.
42He eivät muistaneet hänen väkevää kättään,
eivät päivää, jona hän vapautti heidät
43ja teki tunnustekonsa Egyptissä,
ihmeensä Soanin tasangolla.
44Hän muutti vereksi Niilin ja kaikki sen kanavat,
niin ettei niistä voinut juoda.
45Hän lähetti paarmat puremaan egyptiläisiä,
sammakot turmelemaan heiltä kaiken.
46Hän antoi heidän satonsa heinäsirkoille,
heidän työnsä hedelmät sirkkojen toukille.
47Hän tuhosi rakeilla heidän viinitarhansa,
rankkasateella heidän viikunapuunsa,
48hän antoi tautien ahdistaa heidän karjaansa,
ruton iskeä heidän laumoihinsa.
49Hän päästi valloilleen vihansa hehkun,
vimmansa, raivonsa ja kiivautensa,
surmanenkeleiden suuren joukon.
50Hän antoi vihansa purkautua,
hän ei säästänyt heitä kuolemalta
vaan jätti heidät ruton armoille.
51Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä,
ensimmäisinä syntyneet Haamin majoista.
52 # Ps. 77:21 Mutta oman kansansa hän vei vapauteen.
Autiomaassa hän kaitsi omiaan
kuin paimen lampaita.
53Hänen johdossaan he olivat turvassa,
ei heidän tarvinnut pelätä mitään,
mutta vihollisten joukon peitti meri.
54 # 2. Moos. 15:13,17 Hän toi heidät pyhälle asuinsijalleen,
vuorelle, jonka hän oli ottanut omakseen.
55 # Ps. 44:3, 105:44 Hän karkotti vieraat kansat heidän tieltään
ja jakoi heille arvalla perintömaat,
antoi Israelin heimoille asumukset.
56Mutta he kapinoivat Jumalaa vastaan,
he koettelivat häntä, Korkeinta!
He eivät noudattaneet hänen säädöksiään
57 # Hoos. 7:16 vaan kääntyivät omille teilleen
ja olivat uskottomia kuten isänsä,
kelvottomia kuin löystynyt jousi.
58He vihastuttivat hänet uhraamalla kukkuloilla,
loukkasivat häntä jumaliensa kuvilla.
59Jumala näki sen, ja hänen vihansa syttyi,
hän hylkäsi Israelin kokonaan.
60Hän hylkäsi asumuksensa, Silon pyhäkön,
teltan, jonka oli asettanut ihmisten keskelle.
61Hän antoi voimansa tunnuksen joutua saaliiksi,
jätti pyhän arkkunsa vihollisen käsiin,
62ja kansansa hän antoi miekan armoille,
niin hän omiinsa vihastui.
63Tuli nielaisi nuoret miehet,
enää ei laulettu morsiamille,
64papit kaatuivat vihollisen miekkaan,
lesket eivät saaneet viettää valittajaisia.
65Mutta Herra havahtui, niin kuin nukkuja havahtuu,
niin kuin soturi herää viinin huuruista.
66Hän ajoi kansansa viholliset pakosalle,
tuotti heille ikuisen häpeän.
67Herra hylkäsi Joosefin sukukunnan –
Efraimin heimoa hän ei valinnut,
68 # Ps. 48:2,3, 132:13,14 vaan hän valitsi Juudan heimon
ja Siionin, rakkaan vuorensa.
69Sille hän rakensi pyhäkkönsä,
korkean kuin taivaat, vankan kuin maa,
jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 # 1. Sam. 16:11 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa,
otti hänet lammaslaitumilta,
71 # 2. Sam. 7:8 toi lampaiden ja karitsojen keskeltä
kaitsemaan omaa kansaansa Jaakobia,
hallitsemaan omaa maataan Israelia.
72Ja Daavid kaitsi sitä vilpittömin sydämin,
johdatti sitä taitavin käsin.

© Suomennoksen tekijänoikeudet: Kirkon keskusrahasto, Evangelical Lutheran Church of Finland

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992