Sananlaskujen kirja 14
FB92

Sananlaskujen kirja 14

14
Herran pelko on vankka varustus
1 # Sananl. 12:4 Vaimon viisaus talon rakentaa,
vaimon tyhmyyteen talo sortuu.
2Joka kuulee Herraa, kulkee suoria teitä,
joka Herraa väheksyy, poikkeaa tieltään.
3Tyhmä puhuu raippoja omaan selkäänsä,
viisaan huulet ovat hänen vartijansa.
4Heinää säästää, joka ei härkiä pidä,
mutta vahvat juhdat takaavat runsaan sadon.
5 # 2. Moos. 20:16, 23:1; Sananl. 6:19, 12:17 Luotettava todistaja ei valehtele,
vilpillinen on valhetta täynnä.
6Ylimielinen tavoittelee turhaan viisautta,
ymmärtävälle tieto aukeaa.
7Pysy loitolla tyhmästä miehestä,
hänen puheestaan et tietoa löydä.
8Viisaan viisaus on elämäntaitoa,
tyhmän tyhmyys itsensä pettämistä.
9Tyhmät nauravat rikkomuksilleen,
mutta suosio seuraa nuhteettomia.
10Surussaan on jokainen ihminen yksin,
iloakaan ei voi toisen kanssa jakaa.
11Jumalattoman talo tuhoutuu,
oikeamielisen maja kestää.
12Moni luulee omaa tietään oikeaksi,
vaikka se on kuoleman tie.
13Naurunkin pohjalla voi olla suru,
ja kun ilo päättyy, murhe jää.
14Luopio saa ravintonsa omalta tieltään,
hyvä ihminen omaltaan.
15Tyhmä uskoo kaiken minkä kuulee,
järkevä harkitsee mitä tekee.
16Viisas pelkää pahaa ja karttaa sitä,
tyhmä on hillitön ja itsevarma.
17Äkkipikainen tekee hullun töitä,
juonien punojaa vihataan.
18Tyhmyys on narrien koristus,
viisaiden päässä on tiedon seppele.
19Pahat pannaan kumartamaan hyvien edessä,
jumalattomat oikeamielisten porteilla.
20 # Sananl. 19:4 Köyhästä ei välitä edes toinen köyhä,
mutta rikkaalla on paljon ystäviä.
21Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii,
autuas se, joka köyhää säälii.
22Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan,
joka pyrkii hyvään, saa rakkautta.
23Kaikesta vaivannäöstä on jotakin hyötyä,
tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
24Viisaat seppelöidään rikkaudella,
tyhmien otsaripana on tyhmyys.
25Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä,
valehtelija johtaa oikeuden harhaan.
26Herran pelko on vankka varustus,
jälkipolvillekin se suo turvan.
27Herran pelko on elämän lähde,
se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.
28Kansan paljous on kuninkaan kunnia,
väen vähyys ruhtinaan tuho.
29Pitkämielisyys on järkevän miehen merkki,
äkkipikaisuus on hulluuden huippu.
30Mielenrauha on terveyden perusta,
intohimot kalvavat kuin hivuttava tauti.
31Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa,
joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.
32Jumalaton sortuu pahuuteensa,
mutta viattomuus on vanhurskaan turva.
33Ymmärtäväisen sydämessä viisaus asuu,
tyhmien sisimmästä sitä ei tapaa.
34Vanhurskaus on kansalle kunniaksi,
mutta synti on kansojen häpeä.
35Kunnon palvelijaa kuningas suosii,
kunnoton joutuu hänen vihoihinsa.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992