Joonan kirja 1
FB92

Joonan kirja 1

1
Joona pakenee Jumalan antamaa tehtävää
1 # 2. Kun. 14:25 Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: 2#1. Moos. 10:11»Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista siellä, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä.» 3Mutta Joona päätti paeta Herraa ja matkustaa meren taakse Tarsisiin. Hän meni rannikolle Jafoon ja etsi satamasta laivan, joka oli lähdössä Tarsisiin. Maksettuaan matkansa hän astui laivaan päästäkseen meren yli pois Herran ulottuvilta.
4Laivan ehdittyä ulapalle Herra nostatti ankaran myrskyn. Se oli niin raju, että laiva oli vähällä hajota. 5#Mark. 4:38#Ap. t. 27:18,19,38Merimiehet olivat peloissaan, ja kukin huusi avuksi jumalaansa. Keventääkseen laivaa he heittivät mereen kaiken tavaran, mitä laivassa oli. Joona oli mennyt alas laivan uumeniin ja pannut maata. Siellä hän nyt nukkui syvässä unessa. 6Laivan kapteeni meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: »Sinäkö vain nukut! Nouse ylös ja huuda avuksi jumalaasi! Ehkä sinun jumalasi huomaa meidät, niin ettemme huku.»
7 # Sananl. 16:33 Merimiehet sanoivat toisilleen: »Heitetään arpaa, että saamme tietää, kenen takia tämä onnettomuus on kohdannut meitä!» Miehet heittivät arpaa, ja arpa osui Joonaan. 8Silloin he sanoivat hänelle: »Kerro meille, miksi tämä onnettomuus on kohdannut meitä! Mikä sinä olet miehiäsi? Millä asioilla sinä liikut ja mistä tulet? Mistä maasta ja mitä kansaa sinä olet?» 9Joona vastasi heille: »Minä olen heprealainen ja palvelen Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt sekä meren että maan.»
10Miehet joutuivat kauhun valtaan ja sanoivat hänelle: »Mitä sinä oletkaan tehnyt!» Sen he näet tiesivät, että Joona oli lähtenyt pakoon Herraa, Jumalaansa; Joona oli sen heille kertonut. 11»Mitä meidän pitäisi tehdä sinulle, että meri tyyntyisi?» miehet kysyivät häneltä. Myrsky näet yltyi yltymistään. 12Joona vastasi: »Heittäkää minut mereen, niin meri tyyntyy. Minä olen varma, että tämä hirveä myrsky on minun syytäni.»
13Merimiehet koettivat vielä soutaa laivan takaisin rantaan mutta eivät onnistuneet, sillä myrsky heidän ympärillään yltyi yhä vain kovemmaksi. 14Niin he huusivat Herraa ja sanoivat: »Oi Herra, älä anna meidän tuhoutua tämän miehen takia! Vaikka hän olisikin syytön, älä vedä meitä vastuuseen hänen hengestään. Sinä, Herra, olet tehnyt, niin kuin itse tahdoit!» 15Sitten he tarttuivat Joonaan ja heittivät hänet mereen. Meren raivo laantui heti. 16Miehet pelkäsivät ja kunnioittivat nyt Herraa, uhrasivat hänelle teurasuhrin ja tekivät pyhiä lupauksia.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992