Jobin kirja 7
7
Ihmisen osa on työtä ja vaivaa
1Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva?
Eikö hän ole kuin palkkalainen,
joka tekee raskaita päivätöitä?
2Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon,
kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.
3Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia,
ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.
4Kun menen nukkumaan, minä ajattelen:
»Milloin voin nousta?»
Yö kuluu vitkaan,
kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.
5Ruvet ja madot peittävät ruumiini,
minun nahkani halkeilee ja märkii.
6Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni:
ne päättyvät, kun lanka loppuu.
Ihmisen elämä on henkäys
7 #
Ps. 78:39
Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys.
Silmäni eivät enää näe onnen päivää.
8Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe.
Kun katsahdat minuun, minua ei ole.
9Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin.
Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.
10 #
Ps. 103:16
Hän ei kotiinsa palaa,
eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
11Nyt en enää pidättele kieltäni.
Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun.
Olen katkera ja huudan tuskani julki.
12 #
Ps. 74:13,14; Jes. 51:9 Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse,
kun panet minulle noin vahvat vartijat?
13Minä ajattelin: »Vuoteeni suo minulle lohdun,
uni huojentaa tuskani.»
14Mutta sinä säikytät minua unikuvilla,
panet yön painajaiset minua ahdistamaan.
15Mieluummin tahdon kuolla,
nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!
Hellitä minusta, anna minun kuolla
16Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti.
Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys.
17 #
Ps. 8:5, 144:3 Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä
ja alati valvot häntä?
18Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille,
joka hetki sinä häntä tutkit.
19Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois?
Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni?
20Jos olenkin tehnyt syntiä,
en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt,
sinä ihmisen vaanija?
Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi,
miksi noin kovin kannat minusta huolta?
21Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut,
miksi et ota pois syntiäni?
Pian minä muutun maaksi.
Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole.
Tällä hetkellä valittuna:
Jobin kirja 7: FB92
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007