Jeremian kirja 38
FB92

Jeremian kirja 38

38
Jeremia heitetään kaivoon
1 # 2. Kun. 20:1 Sefatja, Mattanin poika, Gedalja, Pashurin poika, Jukal, Selemjan poika, ja Pashur, Malkian poika, kuulivat, kun Jeremia puhui kaikelle kansalle näin:
2 # Jer. 21:9 »Herra sanoo: ’Joka jää tähän kaupunkiin, kuolee miekkaan, nälkään tai ruttoon. Mutta joka menee babylonialaisten puolelle, pelastuu ja säilyttää henkensä.’ 3Herra sanoo vielä: ’Tämä kaupunki joutuu Babylonian kuninkaan käsiin. Hän valloittaa sen.’»
4 # Aam. 7:10,11 Kuultuaan Jeremian sanat päämiehet sanoivat kuninkaalle: »Tämä mies on ansainnut kuoleman! Jos hän jatkaa tuollaisia puheita, hän murtaa niiden sotilaiden rohkeuden, jotka vielä ovat jäljellä tässä kaupungissa, ja muutkin asukkaat menettävät toivonsa. Tämä mies ei etsi kansamme etua vaan tuottaa meille vahinkoa.» 5Kuningas Sidkia sanoi heille: »Tehkää hänelle mitä tahdotte! En minä teille mitään mahda!» 6Niin he tarttuivat Jeremiaan ja laskivat hänet köysillä kuninkaan pojan Malkian sadevesikaivoon, joka oli päävartion pihassa. Kaivossa ei ollut vettä, sen pohjalla oli vain liejua, ja Jeremia vajosi siihen.
Jeremia pelastetaan kaivosta
7-8Nubialainen Ebed-Melek, kuninkaan hovin eunukki, sai tietää, että Jeremia oli heitetty sadevesikaivoon. Ebed-Melek lähti palatsista tapaamaan kuningasta, joka oli Benjamininportin luona, ja sanoi hänelle: 9»Armollinen kuningas! Nuo miehet ovat kohdelleet törkeästi profeetta Jeremiaa. He heittivät hänet kaivoon ja jättivät hänet kuolemaan nälkään. Eihän kaupungissa ole muutoinkaan enää leipää.»
10Silloin kuningas antoi nubialaiselle Ebed-Melekille käskyn: »Ota täältä mukaasi kolmekymmentä miestä ja vedä profeetta Jeremia ylös kaivosta, ennen kuin hän kuolee!» 11Niin Ebed-Melek otti miehet mukaansa ja meni kuninkaanlinnan varastoihin hakemaan lumppuja ja vaateriekaleita. Hän laski ne köysillä alas kaivoon Jeremialle 12ja sanoi hänelle: »Pane nämä lumput ja riekaleet kainaloihisi, etteivät köydet hierrä rikki ihoasi.» Jeremia teki niin. 13Sitten miehet vetivät hänet köysillä ylös kaivosta. Jeremia jäi edelleen päävartioon.
Kuningas kutsuu Jeremian luokseen
14Eräänä päivänä kuningas Sidkia käski hakea profeetta Jeremian luokseen Herran temppelin kolmannelle portille. Kuningas sanoi Jeremialle: »Minä pyydän sinulta ennussanaa. Älä salaa minulta mitään!» 15Jeremia vastasi Sidkialle: »Jos kerron sinulle totuuden, sinä surmautat minut, ja jos neuvon sinua, sinä et kuuntele.» 16Silloin kuningas Sidkia vannoi Jeremialle kahden kesken: »Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on antanut meille elämän, minä en surmauta sinua enkä anna sinua niiden käsiin, jotka tavoittelevat henkeäsi!»
17Jeremia sanoi Sidkialle: »Näin sanoo Herra Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Jos antaudut Babylonian kuninkaan sotapäälliköille, sinä säilytät henkesi eikä tätä kaupunkia polteta. Sinä itse ja perheesi saatte jäädä eloon. 18Mutta jos et antaudu, tämä kaupunki joutuu kaldealaisten valtaan. He polttavat Jerusalemin tuhkaksi, etkä sinäkään pelastu heidän käsistään.»
19Kuningas Sidkia sanoi Jeremialle: »Minä pelkään niitä Juudan asukkaita, jotka ovat siirtyneet babylonialaisten puolelle. Babylonialaiset saattavat antaa minut heidän käsiinsä, ja silloin joudun heidän armoilleen.»
20Jeremia vakuutti:
»Ei sinua luovuteta! Kuule nyt Herran ääntä, kuule, mitä minä sinulle sanon. Jos antaudut, sinulle käy hyvin ja saat pitää henkesi. 21Mutta jos kieltäydyt antautumasta, toteutuu sana, jonka Herra on minulle ilmoittanut: 22Minä näin, kuinka kaikki naiset, jotka olivat jäljellä Juudan kuninkaan palatsissa, vietiin Babylonian kuninkaan sotapäälliköiden luo. Naiset lauloivat sinusta tätä laulua:
– Ystäväsi johtivat sinut harhaan,
he olivat sinua vahvempia.
Kun jalkasi vajosivat syvälle mutaan,
he väistyivät sinun luotasi.
23 # Jer. 37:8 »Kaikki vaimosi ja lapsesi viedään kaldealaisten luo, etkä sinä itsekään pelastu vihollisen käsistä. Babylonian kuningas ottaa sinut vangiksi, ja tämä kaupunki palaa tuhkaksi.»
24Silloin Sidkia sanoi Jeremialle: »Älköön kukaan saako tietää, mitä olemme puhuneet keskenämme – muuten sinä kuolet! 25Kun päämiehet kuulevat, että minä olen keskustellut sinun kanssasi, he tulevat luoksesi ja sanovat: ’Kerro meille, mitä sinä sanoit kuninkaalle ja mitä kuningas sanoi sinulle. Älä salaa meiltä mitään, tai me tapamme sinut!’ 26#Jer. 37:20Vastaa heille: ’Minä pyysin hartaasti kuninkaalta, ettei hän lähettäisi minua takaisin Jonatanin taloon, sillä siellä minä kuolisin.’»
27Kun päämiehet tulivat Jeremian luo ja kyselivät häneltä keskustelusta, hän vastasi heille niin kuin kuningas oli käskenyt. Silloin he jättivät hänet rauhaan, ja asia pysyi salassa. 28Jeremia jäi päävartioon siihen päivään saakka, jona Jerusalem valloitettiin.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992