Kirje heprealaisille 12
FB92

Kirje heprealaisille 12

12
Kehotus kestävyyteen
1 # 1. Kor. 9:24; Fil. 3:14 Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, 2#Hepr. 3:1 | Hepr. 11:26 | Hepr. 1:3katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. 3#Luuk. 2:34Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.
4Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan. 5#Sananl. 3:11,12#Job 5:17Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan:
– Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta,
älä masennu, kun hän ojentaa sinua –
6 # Ilm. 3:19 jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa,
hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.
7Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi? 8Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia.
9Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän. 10Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään. 11Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.
12 # Jes. 35:3 Oikaiskaa siis hervonneet kätenne ja halvaantuneet polvenne! 13#Sananl. 4:26»Kulkekaa suoria polkuja», jottei ontuva jalka menisi sijoiltaan vaan pikemminkin parantuisi.
Valtakunta, joka ei järky
14 # Matt. 5:9+ | 3. Moos. 11:44; 1. Piet. 1:16 Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. 15#5. Moos. 29:17; Hepr. 3:12Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. 16#1. Moos. 25:33; Kol. 3:5Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa. 17#1. Moos. 27:34Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi.
18 # 2. Moos. 19:12; 5. Moos. 5:22 Ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli, 19#2. Moos. 20:18,19; 5. Moos. 5:22ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää. 20#2. Moos. 19:13He eivät kestäneet määräystä: »Jokainen, vaikkapa eläinkin, joka koskettaa vuorta, on kivitettävä hengiltä.» 21Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: »Minä pelkään ja vapisen.»
22 # Gal. 4:26; Ilm. 3:12, 21:2 Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä 23#Luuk. 10:20ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, 24#1. Tim. 2:5 | Hepr. 11:4ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.
25 # Hepr. 2:3 Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu! Kun isät Siinailla torjuivat hänet, joka ilmoitti tahtonsa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huonommin käy meidän, jos käännämme selkämme hänelle, jonka sanat tulevat taivaasta. 26#Hagg. 2:6Hänen äänensä pani silloin maan järisemään, ja nyt hän on luvannut:
– Vielä viimeisen kerran
minä panen maan järkkymään,
enkä vain sitä, vaan myös taivaan.
27 # Ps. 102:26–28; Matt. 24:35; 2. Piet. 3:10 Sanat »vielä viimeisen kerran» tarkoittavat sitä, että kaikki luotu järkkyy ja siirtyy sijoiltaan, jotta se, mikä ei järky, pysyisi paikallaan.
28Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, 29#5. Moos. 4:24sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992