Hesekielin kirja 17:1-10

Minulle tuli tämä Herran sana: »Ihminen, esitä Israelin kansalle arvoitus, kerro sille vertaus. Sano: Näin sanoo Herra Jumala: – Suuri kotka, isosiipinen, pitkäsulkainen, höyhenpeitteinen ja kirjava, tuli Libanonin vuorille. Se otti setristä latvaoksan, taittoi sen ylimmän verson ja vei sen kauppamiesten maahan, laski sen kauppiaiden kaupunkiin. Sitten kotka otti siitä maasta taimen ja istutti sen hyvään multaan – paikkaan, missä oli vettä vaikka pajun kasvaa – jotta se juurtuisi ja siitä sukeutuisi viiniköynnös, rehevä mutta matala puu, joka kurkottaisi lehvänsä kotkaa kohti ja pitäisi juurensa sen alla. Niin siitä kasvoi viiniköynnös, se versoi ja ojensi oksiaan. Mutta oli toinenkin suuri kotka, isosiipinen ja höyhenpeitteinen. Ja mitä tekikään viiniköynnös: se kurkotti juurensa sitä kohti, ojensi lehvänsä sen puoleen saadakseen siltä vettä enemmän kuin sai omalta maaltaan. Ja se oli sentään istutettu hyvään multaan ja runsaan veden ääreen, jotta se versoisi ja kantaisi hedelmää, olisi oivallinen viinipuu! Sano: Näin sanoo Herra Jumala: – Miten sen mahtaa käydä? Eikö sitä kiskota juuriltaan? Eikö siitä revitä hedelmät? Sen vihannat lehvät kuivuvat, koko köynnös kuivuu. Se nousee helposti juuriltaan – siihen ei tarvita suurtakaan voimaa, ei paljoa väkeä. Se on istutettu, mutta miten sen käy? Eikö se kuivu, kun idän tuuli tulee? Eikö se kuivu samassa maassa, josta lähti kasvuun?»