Toinen kuninkaiden kirja 3
FB92

Toinen kuninkaiden kirja 3

3
Israelin ja Juudan sotaretki Moabiin
1 # 2. Kun. 1:17 Joram, Ahabin poika, tuli Samarian kaupungissa Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Josafatin kahdeksantenatoista hallitusvuotena. Hän hallitsi kaksitoista vuotta.
2 # 1. Kun. 16:32 Joram teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, ei kuitenkaan niin paljon kuin isänsä ja äitinsä. Hän poisti isänsä pystyttämän Baalin kivipatsaan 3#1. Kun. 12:30+mutta piti edelleen kiinni siitä väärästä jumalanpalveluksesta, jolla Jerobeam, Nebatin poika, oli johdattanut Israelin synnintekoon. Siitä synnistä hän ei luopunut.
4Moabin kuninkaan Mesan maassa oli suuria lammaslaumoja, ja hänet oli velvoitettu toimittamaan Israelin kuninkaalle määräajoin verona satatuhatta karitsaa ja satatuhatta keritsemätöntä pässiä. 5#2. Kun. 1:1Mutta kun Ahab kuoli, Moabin kuningas ei enää tunnustanut Israelin kuninkaan herruutta. 6Kuningas Joram lähti silloin heti Samariasta ja katsasti koko Israelin sotajoukon. 7#1. Kun. 22:4Samalla hän lähetti Juudan kuninkaalle Josafatille viestin, jossa hän sanoi: »Moabin kuningas kapinoi minua vastaan. Lähdetkö kanssani sotaretkelle Moabiin?» Josafat vastasi: »Minä tulen mukaasi. Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin, siinä minun hevoseni missä sinunkin.» 8Josafat kysyi vielä: »Mitä kautta me hyökkäämme sinne?» »Edomin autiomaan kautta», vastasi Joram.
9Israelin ja Juudan kuninkaat lähtivät yhdessä Edomin kuninkaan kanssa liikkeelle. Kun he olivat marssineet seitsemän päivää, vesi oli lopussa. Sitä ei ollut sotilaille sen paremmin kuin joukkojen perässä kulkeville kuormajuhdillekaan. 10»Voi meitä!» sanoi Israelin kuningas. »Herra on nyt tuonut meidät kaikki kolme kuningasta tänne antaakseen meidät moabilaisten käsiin.» 11#1. Kun. 22:5,7Mutta Josafat kysyi: »Eikö meillä ole mukana yhtään Herran profeettaa, joka voisi kysyä neuvoa Herralta?» Eräs Israelin kuninkaan sotilas sanoi silloin: »On täällä Elisa, Safatin poika. Hän on se, joka valoi vettä Elian käsille.» 12»Häneltä me saamme Herran sanan», Josafat sanoi. Hän lähti Elisan luo, ja Israelin ja Edomin kuninkaat lähtivät hänen kanssaan.
13Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: »Miksi sinä minun luokseni tulet? Mene isäsi ja äitisi profeettojen luo!» Mutta Israelin kuningas vastasi hänelle: »Ei, Herra on kutsunut meidät, kaikki kolme kuningasta, tänne. Aikooko hän antaa meidät moabilaisten käsiin?» 14Silloin Elisa sanoi: »Niin totta kuin Herra Sebaot elää, hän, jota minä palvelen: ellen pitäisi arvossa Josafatia, Juudan kuningasta, en välittäisi sinusta enkä katsoisi sinuun päinkään! 15#1. Sam. 10:5Mutta olkoon nyt, hakekaa tänne soittaja!» Kun soittaja näppäili harppua, Herran käsi tuli Elisan päälle 16ja hän julisti: »Herra käskee sinun kaivaa tähän puronuomaan vesikuoppia vieri viereen. 17Sillä näin sanoo Herra: ’Te ette näe tuulta ettekä sadetta, mutta tuo puronuoma tulee täyteen vettä. Siitä te saatte juodaksenne, ja niin myös teidän karjanne ja juhtanne.’ 18Tämä on Herralle vähäinen asia. Hän antaa myös Moabin teidän käsiinne. 19Te tuhoatte jokaisen linnoituksen ja jokaisen varustetun kaupungin, te kaadatte jokaisen arvokkaan puun ja tukitte kaikki vesilähteet, ja jokaisen hyvän pellon te pilaatte kivillä.» 20#2. Moos. 29:38–41Kun seuraavana aamuna oli ruokauhrin aika, Edomin suunnalta alkoi virrata vettä, ja se peitti tulvana koko tienoon.
21Kun Moabiin levisi tieto, että kuninkaat olivat lähteneet matkaan hyökätäkseen sinne, kaikki asekuntoiset miehet nuorukaisista alkaen kutsuttiin koolle, ja he asettuivat maan rajalle. 22Mutta kun moabilaiset aamulla heräsivät, aurinko paistoi veden pintaan ja vesi näytti punaiselta kuin veri. 23Silloin he sanoivat: »Tuo on verta! Kuninkaat ovat alkaneet taistella keskenään. Viholliset ovat ottaneet toisensa hengiltä! Nyt ryöstämään, Moabin miehet!» 24Mutta kun he tulivat Israelin leiriin, israelilaiset kävivätkin heidän kimppuunsa ja ahdistivat heitä niin, että heidän oli lähdettävä pakoon. Israelilaiset ajoivat hellittämättä moabilaisia takaa ja löivät heidät perin pohjin. 25He tekivät kaupungeista raunioita, ja kaikki hyvät pellot tulivat täyteen kiviä, kun kukin sotilas heitti pellolle kiven. He tukkivat jokaisen vesilähteen ja kaatoivat kaikki arvokkaat puut. Lopulta vain Kir-Haresetin muurit olivat pystyssä, ja sielläkin linkomiehet saartoivat kaupungin ja ahdistivat sitä.
26Kun Moabin kuningas huomasi, ettei hän enää kyennyt pitämään puoliaan, hän otti mukaansa seitsemänsataa miekkamiestä ja yritti murtautua läpi Edomin kuninkaan joukkojen kohdalta. Se ei kuitenkaan onnistunut. 27Silloin hän otti esikoispoikansa, josta piti tulla kuningas hänen jälkeensä, ja uhrasi hänet polttouhrina muurilla. Israelilaiset joutuivat niin suuren kauhun valtaan, että he lopettivat piirityksen ja palasivat maahansa.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992