Ensimmäinen Samuelin kirja 10:17-27

Samuel kutsui kansan Herran luo Mispaan ja sanoi siellä israelilaisille: »Herra, Israelin Jumala, on sanonut näin: ’Minä toin Israelin pois Egyptistä ja vapautin teidät niin Egyptin kuin muidenkin teitä sortaneiden valtakuntien alaisuudesta.’ Mutta nyt te olette hylänneet Jumalanne, joka on pelastanut teidät kaikista onnettomuuksista ja vaaroista. Te olette sanoneet: ’Ei, anna meille kuningas!’ Asettukaa siis nyt Herran eteen heimoittain ja suvuittain.» Samuel toi kunkin Israelin heimon vuorollaan Herran eteen ja toimitti arvonnan, ja arpa osui Benjaminin heimoon. Sitten hän toi esiin vuorollaan kunkin Benjaminin heimon suvun, ja arpa osui Matrin sukuun ja siinä Sauliin, Kisin poikaan. He etsivät Saulia mutta eivät löytäneet. Silloin he vielä kysyivät Herralta: »Onko se mies jo tullut tänne?» Herra vastasi: »Tuolla hän on, piilossa varusteiden seassa.» He juoksivat sinne ja toivat Saulin esiin, ja kun hän seisoi kansan keskellä, hän oli päätänsä pitempi kaikkia muita. Samuel sanoi kansalle: »Näettekö, millaisen miehen Herra on valinnut? Koko Israelissa ei ole hänen veroistaan!» Silloin kansa kohotti riemunhuudon: »Eläköön kuningas!» Sitten Samuel luetteli kansalle oikeudet, jotka kuuluivat kuninkaalle, kirjoitti ne kirjaan ja talletti sen pyhäkköön Herran eteen. Sen jälkeen Samuel päästi kaikki lähtemään kotiin. Myös Saul meni kotiinsa Gibeaan, ja hänen mukanaan lähtivät ne soturit, joiden sydäntä Jumala oli koskettanut. Mutta oli myös kelvottomia miehiä, jotka sanoivat: »Mitä hyötyä meille hänestä on?» He eivät antaneet Saulille arvoa eivätkä tuoneet hänelle lahjoja.