ከ{{ምዕራፍ}} ታዋቂ የመጽሐፍ ቅዱስ ጥቅሶች

ያጋሩ

Kun ken tahtonou olla Miun käškyläini, tulkah Miula peräššä. Missä Mie olen, šielä on ni Miun käškyläini. Miun Tuatto kunnivoittau šitä, ken täyttäy Miun käšyt.

Ken tykkyäy omua elämyä, še mänettäy šen, vain ken vihuau omua elämyä täššä muailmašša, še šiäštäy šen ilmasenikuista elämyä vaššen.

Toven totta šanon teilä: kun vehnänjyvä ei tipahtane muah ta ei kuolle, še jiäy vain yhekši jyväkši. No kun še kuollou, še antau šuuren tulon.

Mie tulin valokši muailmah, jotta yksikänä, ken uškou Miuh, ei jäis pimieh.

Šitä, ken kuulou Miun šanat, no ei ušo niih, Mie en suuti. En Mie ole tullun muailmua suutimah, vain tulin šitä pelaštamah.

Muarie otti täyven pullon puhašta, hyvin kallista nardavoijetta, voiteli šillä Iisussan jalat ta pyyhki ne kuivakši omilla tukillah. Koko pirtin täytti voitien haju.

otettih pal'manokšie ta mäntih Hänellä vaštah. Hyö karjuttih: – Osanna! Plahoslovittu olkah Hiän, ken tulou Hospotin nimeššä! Plahoslovittu olkah Israelin Čuari!

Iisussa šano heilä: «On tullun aika, konša Ihmisen Pojan jumalallini valo tulou näkyvih.