Psalms 116:1-19

Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni. Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee. Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe. Silloin minä huusin Herran nimeä: »Herra! Pelasta minut!» Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen. Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni. Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen. Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa. Minä uskon, ja siksi puhun. Olin tuhon partaalla. Hädän hetkellä minä näin: ihmisiin ei ole luottamista. Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt? Minä kohotan uhrimaljan ja kiitän Herraa, pelastajaani. Minkä olen hänelle luvannut, sen teen, teen sen hänen kansansa nähden. Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki. Herra, kuule minua, palvelijaasi! Olen palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika. Sinä olet katkaissut kahleeni. Herra, minä uhraan sinulle kiitosuhrin ja ylistän sinun nimeäsi. Minkä olen Herralle luvannut, sen teen, teen sen hänen kansansa nähden Herran temppelin esipihalla, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!

Psalmit 116:1-19