Isaiah 43:18-25

– Älkää enää menneitä muistelko,
älkää muinaisia miettikö!
Katso: minä luon uutta.
Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?
Minä teen tien autiomaahan
ja joet kuivuuden keskelle.
Villieläimetkin kunnioittavat minua,
sakaalit ja strutsit,
koska olen tuonut vedet autiomaahan
ja joet kuivuuden keskelle
antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.
Kansa, jonka olen luonut itseäni varten,
on ylistävä minua.

Minua et ole avuksesi huutanut, Jaakob,
minun vuokseni, Israel, et ole vaivaa nähnyt.
Lampaita et ole tuonut minulle polttouhriksi
etkä teurasuhreillasi ole minua kunnioittanut.
Minä en ole rasittanut sinua ruokauhreilla,
en uuvuttanut vaatimalla suitsutusuhreja.
Etkä sinä ole liioin tuhlannut hopeaasi suitsutusruokoon,
et juottanut minulle teurasuhriesi rasvaa.
Mutta synneilläsi kyllä olet minua rasittanut,
pahoilla teoillasi minua vaivannut.

Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi
oman itseni tähden
enkä muistele sinun syntejäsi.