Sakarjan kirja 1:7-17
Sakarjan kirja 1:7-17 Raamattu Kansalle (FINRK)
Kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä yhdennessätoista kuussa, joka on Sebat-kuu, Daarejaveksen toisena vuotena, tuli profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, Iddon pojanpojalle, tämä HERRAN sana: Minä näin yöllä näyssä miehen, joka ratsasti punaruskealla hevosella. Hän seisahtui myrttien keskelle laaksoon, ja hänen jäljessään tuli punaruskeita, vaaleanpunaisia ja valkoisia hevosia. Minä kysyin: ”Mitä nämä ovat, herrani?” Enkeli, joka puhui kanssani, vastasi minulle: ”Minä näytän sinulle, mitä ne ovat.” Myrttien keskelle pysähtynyt mies sanoi: ”Nämä ovat ne, jotka HERRA on lähettänyt kulkemaan pitkin maata.” Ne sanoivat HERRAN enkelille, joka oli pysähtynyt myrttien keskelle: ”Me olemme kulkeneet pitkin maata, ja katso, koko maa on alallaan ja rauhassa.” HERRAN enkeli sanoi: ” HERRA Sebaot, kuinka kauan kestää vielä, ennen kuin armahdat Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja, joille olet ollut vihoissasi nämä seitsemänkymmentä vuotta?” Niin HERRA vastasi enkelille, joka puhui minun kanssani, ja lausui hänelle hyviä, lohdullisia sanoja. Enkeli, joka puhui kanssani, sanoi minulle: ”Julista ja sano: Näin sanoo HERRA Sebaot: Minä kiivailen Jerusalemin ja Siionin puolesta suurella kiivaudella. Minä tunnen suurta vihaa huolettomia kansoja kohtaan, jotka pahensivat kansani onnettomuutta, kun minä sille vähän vihastuin. Sen tähden, näin sanoo HERRA : Minä käännyn Jerusalemin puoleen ja armahdan sitä. Minun temppelini rakennetaan sinne, sanoo HERRA Sebaot, ja mittanuora jännitetään Jerusalemin yli. Julista vielä ja sano: Näin sanoo HERRA Sebaot: Vielä tulevat kaupunkini olemaan ylitsevuotavia hyvistä antimista, ja vielä HERRA lohduttaa Siionia ja valitsee vielä Jerusalemin.”
Sakarjan kirja 1:7-17 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Dareioksen toisena hallitusvuotena, yhdennentoista kuukauden eli sebat-kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä, tuli Herran sana profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, Iddon pojanpojalle. Profeetta kertoo: Minä näin yöllä näyn. Mies ratsasti punaruskealla hevosella ja pysähtyi myrttipensaita kasvavaan laaksoon. Hänen jäljessään ratsasti toisia miehiä punaruskeilla, vaaleanruskeilla ja valkoisilla hevosilla. Minä kysyin: »Herrani, keitä nämä ratsastajat ovat?» Enkeli, joka puhui kanssani, vastasi: »Sinä saat tietää, keitä he ovat.» Myrttipensaiden keskelle seisahtunut mies sanoi: »Nämä ovat ratsastajia, jotka Herra on lähettänyt kulkemaan maata pitkin ja poikin.» He ilmoittivat Herran enkelille, joka oli seisahtunut myrttipensaiden keskelle: »Me olemme kulkeneet maata ristiin rastiin, ja yhä on kaikkialla hiljaista.» Sen kuultuaan enkeli lausui: »Herra Sebaot, kuinka kauan kestää, ennen kuin armahdat Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja? Olethan ollut niille vihoissasi jo seitsemänkymmentä vuotta.» Silloin Herra lohdutti enkeliä ja puhui hänelle lempeästi. Enkeli, joka puhui kanssani, lausui minulle: »Julista ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: – Minä rakastan palavasti Jerusalemia, minä puolustan Siionia. Mutta minä vihaan niitä kansoja, jotka kerskuvat olevansa turvassa. Kun minä hetkeksi vihastuin omalle kansalleni, nuo kansat tekivät sen kärsimyksen raskaaksi. »Sen tähden Herra sanoo: – Minä käännyn jälleen Jerusalemin puoleen ja armahdan sitä. Minun temppelini rakennetaan sinne, sanoo Herra Sebaot. Mittanuora pingotetaan Jerusalemin yli, koko kaupunki rakennetaan uudelleen. »Julista edelleen
Sakarjan kirja 1:7-17 Finnish 1776 (FI1776)
Neljäntenä päivänä kolmattakymmentä ensimäisessä kuukaudessa toistakymmentä, joka on Sebatin kuu, toisena Dariuksen vuotena, tapahtui Herran sana Sakarjalle Berekian pojalle, Iddon pojalle, prophetalle, ja hän sanoi: Minä näin yöllä, ja katso, mies istui ruskian hevosen päällä, ja seisahti myrttien sekaan laaksossa, ja hänen takanansa olivat ruskiat ja maksankarvaiset ja valkiat hevoset. Ja minä sanoin: minun herrani, kutka nämät ovat? Ja enkeli, joka minun kanssani puhui, sanoi minulle: minä osoitan sinulle, kutka nämät ovat. Ja mies, joka myrttien seassa oli, vastasi ja sanoi: nämät ovat ne, jotka Herra on lähettänyt vaeltamaan lävitse maan. Mutta he vastasivat Herran enkelille, joka myrttien seassa oli, ja sanoivat: me olemme vaeltaneet maan lävitse, ja katso, kaikki maa istuu alallansa. Niin vastasi Herran enkeli ja sanoi: Herra Zebaot, kuinka kauvan et sinä tahdo armahtaa Jerusalemia, ja Juudan kaupungeita, joille vihainen olet ollut nyt seitsemänkymmentä ajastaikaa? Ja Herra vastasi sille enkelille, joka minun kanssani puhui, hyvillä ja lohdullisilla sanoilla. Ja enkeli, joka minua puhutteli, sanoi minulle: saarnaa ja sano: näin sanoo Herra Zebaot: minä olen suuresti kiivastunut Jerusalemille ja Zionille; Mutta minä olen juuri vihainen myös suruttomille pakanoille; sillä minä olin ainoasti vähän vihainen, mutta he auttivat hävitykseen. Sentähden näin sanoo Herra: minä palajan Jerusalemiin laupiudella, ja minun huoneeni pitää hänessä rakennettaman, sanoo Herra Zebaot; ja Jerusalemin päälle pitää mittanuora vedettämän. Ja saarnaa vielä ja sano: näin sanoo Herra Zebaot: taas pitää minun kaupungeilleni hyvin käymän, ja Herra on Zionia taas lohduttava, ja Jerusalem taas valitaan.
Sakarjan kirja 1:7-17 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä yhdennessätoista kuussa, joka on sebat-kuu, Daarejaveksen toisena vuotena, tuli profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, joka oli Iddon poika, tämä Herran sana: Minä näin yöllä, katso, mies ratsasti punaisenruskealla hevosella, ja hän seisahtui myrttien keskelle laaksoon, ja hänen jäljessänsä oli punaisenruskeita ja punaisia ja valkeita hevosia. Niin minä kysyin: "Mitä nämä ovat, Herra?" Enkeli, joka puhutteli minua, vastasi minulle: "Minä näytän sinulle, mitä ne ovat". Ja mies, joka seisoi myrttien keskellä, lausui ja sanoi: "Nämä ovat ne, jotka Herra on lähettänyt maata kuljeksimaan". Niin ne vastasivat Herran enkelille, joka seisoi myrttien keskellä, ja sanoivat: "Me olemme kuljeksineet maata, ja katso, koko maa on alallansa ja rauhassa". Ja Herran enkeli lausui ja sanoi: "Herra Sebaot, kuinka kauan sinä viivyt etkä armahda Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja, joille olet ollut vihainen nämä seitsemänkymmentä vuotta?" Niin Herra vastasi enkelille, joka puhutteli minua, ja lausui hyviä, lohdullisia sanoja. Ja enkeli, joka puhutteli minua, sanoi minulle: "Saarnaa ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kiivailen Jerusalemin ja Siionin puolesta suurella kiivaudella. Suurella vihalla minä olen vihastunut suruttomiin pakanoihin, jotka, kun minä vähän vihastuin, auttoivat onnettomuutta tapahtumaan. Sentähden sanoo Herra näin: Minä käännyn Jerusalemin puoleen armahtavaisuudessa. Minun temppelini siellä rakennetaan, sanoo Herra Sebaot, ja mittanuora jännitetään Jerusalemin ylitse. Saarnaa vielä ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä minun kaupunkini ovat hyvyydestä ylitsevuotavaiset, ja vielä Herra lohduttaa Siionin ja valitsee vielä Jerusalemin."