Psalmit 74:1-17
Psalmit 74:1-17 Raamattu Kansalle (FINRK)
Aasafin mietepsalmi. Miksi, oi Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi? Miksi vihasi savuaa laitumesi lampaita vastaan? Muista seurakuntaasi, jonka muinoin ostit ja lunastit perintöheimoksesi, muista Siionin vuorta, jolla asut! Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Kaiken on vihollinen raiskannut pyhäkössä. He karjuivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät sinne omat lippunsa voitonmerkeiksi. Näytti kuin tiheässä metsässä olisi heilutettu kirveitä korkealle. Ja nyt he lyövät kaikki temppelin koristeveistokset kirveillä ja nuijilla rikki! He polttivat pyhäkkösi tulessa maan tasalle, häpäisivät nimesi asumuksen. He sanoivat sydämessään: ”Me hävitämme kaiken.” He polttivat kaikki Jumalan kokoushuoneet maasta. Emme näe merkkejämme, ei ole enää profeettaa. Joukossamme ei ole ketään, joka tietäisi, kuinka kauan! Kuinka kauan, Jumala, ahdistaja saa herjata, saako vihollinen iankaiken pilkata sinun nimeäsi? Miksi pidätät kättäsi, oikeaa kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät. Jumala on minun kuninkaani muinaisuudesta asti. Hän tekee pelastustekoja kaikkialla maan päällä. Sinä halkaisit voimallasi meren, musersit lohikäärmeiden päät vetten päällä. Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät ja annoit sen ruoaksi autiomaan asukkaille. Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat. Sinun on päivä ja sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon. Sinä määräsit kaikki maan rajat, kesän ja talven olet sinä tehnyt.
Psalmit 74:1-17 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Jumala, miksi olet hylännyt meidät ainiaaksi, miksi vihasi hehkuu omaa laumaasi vastaan? Muista kansaasi, jonka kauan sitten itsellesi ostit, jonka lunastit omaksesi, muista Siionin vuorta, asuinsijaasi. Suuntaa askeleesi lohduttomille raunioille: vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössäsi. Vihollisesi ovat riehuneet sinun pyhällä paikallasi, he ovat pystyttäneet sinne omat voitonmerkkinsä. Kerran he olivat kirveillä kaataneet vuorten tiheät metsät, ja nyt he kirvein ja kangin pirstoivat temppelin puuleikkaukset. He sytyttivät sinun temppelisi tuleen, saastuttivat ja hävittivät maan tasalle sinun nimesi asunnon. He sanoivat: »Me tuhoamme kaiken», ja he polttivat Jumalan pyhäköt koko maasta. Emme ole enää nähneet ennusmerkkejä, meillä ei enää ole profeettoja, ei ketään, joka tietäisi, kuinka kauan tätä jatkuu. Jumala, kuinka kauan vihollinen saa herjata, saako vihollinen häväistä nimeäsi iäti? Miksi pidättelet kättäsi? Kohota oikea kätesi ja tee hävityksestä loppu! Jumala, jo ammoisista ajoista sinä olet ollut kuninkaani, sinä teet suuria tekoja kaikkialla. Sinä hämmensit voimallasi meren, sinä murskasit merihirviöiden päät. Itsensä Leviatanin päät sinä musersit ja ruhon annoit petojen ruoaksi. Sinä puhkaisit kuohumaan lähteet ja purot, sinä kuivasit ehtymättömät virrat. Sinun on päivä ja sinun on yö, olet pannut paikoilleen auringon ja kuun. Sinä olet määrännyt kaikki maan rajat, sinä olet luonut kesän ja talven.
Psalmit 74:1-17 Finnish 1776 (FI1776)
Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille? Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit. Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä. Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen. Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin, Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä. He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä. He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla. Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan. Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa? Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas? Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä. Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä. Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa. Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket. Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon. Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
Psalmit 74:1-17 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan? Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut. Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä. Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne. Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle. Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki. He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen. He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta. Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan —. Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta? Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät. Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä. Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä. Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle. Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat. Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon. Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.