Psalmit 38:1-22
Psalmit 38:1-22 Raamattu Kansalle (FINRK)
Daavidin psalmi. Muistettavaksi. HERRA, älä nuhtele minua vihassasi, älä kiivaudessasi minua kurita, sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun ja sinun kätesi painaa minua. Lihassani ei ole tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa syntieni tähden. Sillä syntieni taakka on kohonnut yli pääni. Kuin raskas kuorma se painaa minua yli voimieni. Haavani haisevat ja märkivät mielettömyyteni tähden. Olen painunut kumaraan, aivan kyyryyn, kuljen synkkänä kaiken päivää. Lanteeni ovat täynnä polttoa, eikä lihassani ole tervettä paikkaa. Olen voimaton ja täysin runneltu, minä huudan sydämeni tuskassa. Herra, sinun edessäsi on koko minun kaipaukseni, eikä huokaukseni ole sinulta salassa. Sydämeni jyskyttää, voimani on jättänyt minut. Ja silmieni valo – sitäkään ei minulla ole. Ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä vitsauksestani, ja omaiseni seisovat kaukana. Ne, jotka tavoittelevat henkeäni, virittävät ansoja, ja ne, jotka aikovat tehdä minulle pahaa, puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiken aikaa. Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, olen kuin mykkä, joka ei suutaan avaa. Minusta on tullut kuin mies, joka ei kuule ja jonka suusta ei lähde moitteen sanaa. Sillä sinua, HERRA , minä odotan. Sinä vastaat, Herra, minun Jumalani. Minä sanon: älkööt he iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu. Olenhan kaatumaisillani, ja tuskani on aina edessäni. Minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden. Mutta viholliseni elävät ja ovat mahtavia. Yhä enemmän on niitä, jotka vihaavat minua ilman syytä, jotka palkitsevat hyvän pahalla ja vastustavat minua, koska minä pyrin hyvään. Älä hylkää minua, HERRA ! Jumalani, älä ole minusta kaukana!
Psalmit 38:1-22 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivaudessasi minua kurita! Sinun nuolesi ovat tunkeutuneet minuun, sinun kätesi on painanut minut maahan. Ruumiissani ei ole tervettä paikkaa, koska sinä olet minuun vihastunut. Pahojen tekojeni tähden eivät jäseneni saa rauhaa. Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa. Minun haavani märkivät ja löyhkäävät – se on mielettömyyteni syytä. Olen painunut kumaraan, vääntynyt vääräksi. Aamusta iltaan minä kuljen surusta synkkänä. Lanteeni ovat tulessa, ruumiissani ei ole tervettä paikkaa. Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta. Herra, sinä tiedät, mitä minä kaipaan, huokaukseni ovat tulleet sinun korviisi. Sydämeni värisee, voimani hupenevat, silmieni valo sammuu. Ystäväni ja naapurini karttavat minua onnettomuuteni tähden, omaiseni pysyvät loitolla. Minun henkeäni uhataan ja minulle viritetään ansoja. Vihamieheni suunnittelevat pahaa ja syytävät uhkauksiaan. He punovat kavalia juonia kaiken aikaa. Minä olen kuin kuuro – en kuule mitään, olen kuin mykkä – en suutani avaa. Minä en enää mitään ymmärrä, en voi sanoa sanaakaan vastaan. Herra, sinun apuasi minä odotan. Herra, minun Jumalani, sinä vastaat minulle. Minä pyydän: älä anna vihamiesteni iloita, älä anna heidän ilkkua, kun jalkani horjuu! Minä olen luhistumisen partaalla, tuskani ei hetkeksikään hellitä. Minä tunnustan rikkomukseni, olen murheellinen syntieni tähden. Mutta vihamieheni ovat voimissaan, monet vihaavat minua ilman syytä. He palkitsevat hyvän pahalla, syyttävät minua, vaikka olen tahtonut heille hyvää. Herra, älä hylkää minua! Jumalani, älä ole niin kaukana!
Psalmit 38:1-22 Finnish 1776 (FI1776)
Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas! Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua. Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden. Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet. Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden. Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani. Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani. Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta. Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu. Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni. Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana. Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat. Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa, Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta. Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua. Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta. Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni. Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden. Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat. Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan. Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta! Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
Psalmit 38:1-22 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua. Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua. Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden. Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat. Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden. Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää. Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa. Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa. Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa. Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo — sekin on minulta mennyt. Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana. Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät. Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa. Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole. Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani. Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu. Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni; sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden. Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat, jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin. Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.