Psalmit 144:1-15

Jaa

Psalmit 144:1-15 Raamattu Kansalle (FINRK)

Daavidin psalmi. Kiitetty olkoon HERRA , minun kallioni, joka opettaa käteni taistelemaan, sormeni sotimaan. Hän on minun armahtajani ja linnani, varustukseni ja pelastajani, kilpeni, johon minä turvaan, hän, joka laskee kansani minun valtani alle. HERRA, mikä on ihminen, että otat hänet huomioon, mikä ihmislapsi, että häntä ajattelet! Ihminen on kuin tuulenhenkäys, hänen päivänsä kuin väistyvä varjo. HERRA, taivuta taivaasi ja astu alas, kosketa vuoria, niin että ne savuavat. Iske salamoilla ja hajota viholliseni, lennätä nuolesi ja saata heidät sekasortoon. Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten käsistä. Heidän suunsa puhuu turhuutta, ja heidän oikea kätensä on valheen oikea käsi. Jumala, minä laulan sinulle uuden laulun, soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla, sinulle, joka suot kuninkaille pelastuksen ja tempaat palvelijasi Daavidin turvaan pahalta miekalta. Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä. Heidän suunsa puhuu turhuutta ja heidän oikea kätensä on valheen oikea käsi. Meidän poikamme ovat kuin taimet, nuoruudessaan suureksi kasvatetut, tyttäremme kuin kulmapatsaat, palatsin kaunistukseksi veistetyt. Ruoka-aittamme ovat täynnä, ne tarjoavat kaikenlaista ravintoa. Pikkukarjamme lisääntyy laitumillamme kymmenintuhansin. Härkämme ovat kuormatut. Ei ole aukkoa muurissa, ei pakolaista, ei kuulu valitushuutoa kaduillamme. Autuas se kansa, jolle näin käy, autuas se kansa, jonka Jumala on HERRA !

Psalmit 144:1-15 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)

Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni! Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni käymään sotaa. Hän on uskollinen suojelijani, hän on linnani, hän on turvani ja pelastajani, kilpi, jonka taakse suojaudun. Hän alistaa kansat valtaani. Herra, mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä ajattelet. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Ihminen on kuin tuulenhenkäys, hänen päivänsä katoavat kuin varjo. Herra, kallista taivaasi ja astu alas! Kosketa vuoria, niin että ne savuavat! Iske leimuava salama, lyö hajalle kaikki viholliseni! Ammu nuolesi, saata heidät sekasortoon! Ojenna korkeudesta kätesi ja auta minut turvaan, pelasta minut syvistä vesistä! Pelasta muukalaisten käsistä – heidän suunsa puhuu petoksen sanoja ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan. Jumala, minä laulan sinulle uuden laulun, kymmenkielisellä harpulla minä sinulle soitan. Sinä annat kuninkaille voiton, sinä pelastat palvelijasi Daavidin. Torju julma miekka, joka iskee minuun. Pelasta minut muukalaisten käsistä – heidän suunsa puhuu petoksen sanoja ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan. Meidän poikamme ovat kuin reheviä taimia, jo nuorena vahvoiksi varttuneita, tyttäremme kuin kauniita pylväitä, temppelin koristusten kaltaisia. Vilja-aittamme ovat täpötäynnä, meillä on kaikkea yllin kyllin. Lampaita ja vuohia on tuhansittain, kymmenintuhansin kedoillamme, lehmämme ovat lihavia ja tiineitä. Meille ei satu vahinkoa, ei onnettomuutta, ei kuulu valitusta toreiltamme. Onnellinen se kansa, jonka käy näin hyvin, onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra!

Psalmit 144:1-15 Finnish 1776 (FI1776)

Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan, Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii. Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin? On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo. Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat. Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä. Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä, Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi. Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla, Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta. Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi, Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät. Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme; Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme. Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.

Psalmit 144:1-15 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)

Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni, joka opettaa minun käteni taistelemaan, minun sormeni sotimaan, hän, joka antaa minulle armon; minun linnani, varustukseni ja pelastajani, minun kilpeni, jonka turviin minä pakenen, hän, joka laskee kansani minun valtani alle. Herra, mikä on ihminen, että hänestä lukua pidät, mikä ihmislapsi, että häntä ajattelet! Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo. Herra, notkista taivaasi ja astu alas, kosketa vuoria, niin että ne suitsuavat. Iske salamoita ja hajota heidät, lennätä nuolesi ja kauhistuta heidät. Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi! Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren, soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla, sinulle, joka annat kuninkaille voiton ja tempaat palvelijasi Daavidin turvaan pahalta miekalta. Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi. Niin meidän poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit, tyttäremme kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat; meidän aittamme ovat täynnä, ja antavat kaikkinaista viljaa, meidän lampaamme lisääntyvät laitumillamme tuhansin ja kymmenin tuhansin; meidän härkiemme kuormat ovat runsaat, ei ole aukkoa muurissa, ei ole pakolaista, ei kuulu valitushuutoa kaduillamme. Autuas se kansa, jolle näin käy, autuas se kansa, jonka Jumala Herra on!