Sananlaskujen kirja 9:1-18
Sananlaskujen kirja 9:1-18 Raamattu Kansalle (FINRK)
Viisaus on rakentanut talonsa, veistänyt seitsemän pylvästään. Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myös pöytänsä kattanut. Hän on lähettänyt palvelustyttönsä kuuluttamaan kutsua kaupungin korkeimmilta paikoilta: ”Joka on yksinkertainen, poiketkoon tänne.” Niille, joilta puuttuu ymmärrystä, hän sanoo: ”Tulkaa syömään minun leipääni ja juomaan viiniä, jonka olen itse sekoittanut. Hylätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle.” Joka pilkkaajaa ojentaa, saa häväistyksen vastaansa ja solvauksen se, joka jumalatonta nuhtelee. Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi. Nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua. Anna viisaalle opetusta, niin hän yhä viisastuu, anna vanhurskaalle tietoa, niin hän oppii lisää. Herran pelko on viisauden alku, Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. Viisaus lausuu: ”Minun avullani päiväsi enenevät ja elämäsi vuodet jatkuvat. Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas. Jos olet pilkkaaja, saat sen yksin kestää.” Tyhmä nainen on meluisa, yksinkertainen, ei hän mitään tiedä. Hän istuu talonsa ovella istuimella, kaupungin korkeimmalla paikalla, kutsumassa tien kulkijoita, jotka kulkevat polullaan suoraan: ”Joka on yksinkertainen, poiketkoon tänne.” Sille, jolta puuttuu ymmärrystä, hän sanoo: ”Varastettu vesi on makeaa, salassa syöty leipä maistuu hyvältä.” Eikä toinen tiedä, että siellä on haamuja hänen kutsuvierainaan tuonelan laaksoissa.
Sananlaskujen kirja 9:1-18 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Viisaus on rakentanut itselleen talon, seitsenpylväisen rakennuksen. Hän on teuraansa teurastanut, maustanut viinin, kattanut pöydän ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin kuuluttamaan sen kukkuloilta: »Oletko kokematon? Tule silloin tänne!» Ja ymmärtämättömille hän sanoo: »Tulkaa, syökää pöytäni antimia, juokaa viiniä, jonka olen itse maustanut. Jättäkää haihattelu, niin menestytte, kulkekaa vakaasti viisauden tietä.» Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen. Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua. Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, ja hän oppii lisää. Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta. »Minä, viisaus, lisään elinpäiviäsi, kartutan elämäsi vuosia. Jos elät viisaasti, hyödyt viisaudestasi itse, holtittomasta elämästä kärsit itse.» Tyhmyys, se häpeämätön nainen, pieksee suutaan muttei ymmärrä mitään. Kaupungin korkeimmalla paikalla hän valtiaan tavoin istuu ovellaan ja kutsuu talon ohi kulkevia, jotka vakaasti vaeltavat omaa tietään: »Oletko kokematon? Tule silloin tänne!» Ja ymmärtämättömille hän sanoo: »Varastettu vesi makealta maistuu, herkuista parhain on salaa syöty leipä.» Eikä toinen aavista, että se on varjojen talo, tuonelan kuilu tuota kutsua kuulevalle.
Sananlaskujen kirja 9:1-18 Finnish 1776 (FI1776)
Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta, Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä, Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan: Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän: Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin. Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä. Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään. Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua. Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee. Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys. Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään. Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat. Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään, Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa, Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat: Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän: Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen; Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä.
Sananlaskujen kirja 9:1-18 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä. Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut. Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä: "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo: "Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani. Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle." — Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee. Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa. Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää. Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. — "Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet. Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää." Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä. Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla, kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin: "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo: "Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista". Eikä toinen tiedä, että haamuja on siellä, että hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan laaksoissa.