Sananlaskujen kirja 18:2-24
Sananlaskujen kirja 18:2-24 Raamattu Kansalle (FINRK)
Tyhmä ei pyri ymmärrykseen, vaan oman mielipiteensä julki tuomiseen. Minne jumalaton tulee, sinne tulee halveksuntakin ja häpeällisen elämän mukana häväistys. Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ne ovat virtaava puro ja viisauden lähde. Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääntää vääräksi syyttömän asiaa oikeudessa. Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä. Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupaloja, ne painuvat syvälle sisimpään asti. Joka on veltto toimessaan, on vahingontekijän veli. HERRAN nimi on vahva torni, vanhurskas juoksee sinne ja saa turvan. Rikkaan omaisuus on hänen vahva kaupunkinsa, kuin korkea muuri hänen kuvitteluissaan. Tuhon edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys. Joka vastaa ennen kuin on kuullut, on typerä ja saa siitä häpeän. Miehekäs mieli kestää sairauden, mutta kuka voi kestää, jos mieli on murtunut? Ymmärtävän sydän hankkii tietoa, sitä etsivät viisaitten korvat. Lahja laajentaa ihmisen vaikutuspiirin ja vie hänet mahtimiesten pariin. Riita-asiassa ensiksi puhuva on oikeassa, kunnes hänen vastapuolensa tulee ja ottaa hänestä selon. Arpa asettaa riidat ja ratkaisee väkevien välit. Loukattu veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnanportin salvat. Suunsa hedelmästä mies saa vatsansa täyteen, huultensa sadosta hän syö kyllikseen. Kuolema ja elämä ovat kielen vallassa. Joka sitä rakastaa, joutuu syömään sen hedelmää. Joka hyvän vaimon löysi, se onnen löysi, sai osakseen Herran suosion. Köyhä puhuu anellen, mutta rikas vastaa tylysti. Vahingokseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.
Sananlaskujen kirja 18:2-24 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Moukka ei yritäkään ymmärtää, silti hän tahtoo mielipiteensä julki. Jumalattomuutta seuraa halveksunta, häpeän mukana tulee pilkka. Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde. Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa. Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa. Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan. Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään. Joka hoitaa työnsä veltosti, on vahingontekijän veli. Herran nimi on vahva torni, hurskas rientää sinne ja saa turvan. Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, kuin korkea muuri – niin hän luulee. Ylpeys vie ihmisen perikatoon, kunnian tie käy nöyryyden kautta. Joka vastaa, ennen kuin on kuunnellut loppuun, saa osakseen häpeän ja tyhmyrin maineen. Rohkeus auttaa kestämään sairaudenkin, mutta kuka jaksaa elää, jos rohkeus pettää? Ymmärtäväinen tavoittelee tietoa, viisaan korva on aina sille avoin. Lahja avaa ovet antajalleen, vie hänet mahtimiesten luo. Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa – kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle. Arpa riidat asettaa, ratkaisee väkevienkin välit. Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat. Puheesi mukaan saat purtavaa, sanoistasi riippuu, mitä saat niellä. Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää. Onnen löytää, joka vaimon löytää, hän on päässyt Herran suosioon. Köyhä pyytää nöyrästi, rikas vastaa tylysti. Paljon ystäviä – vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli.
Sananlaskujen kirja 18:2-24 Finnish 1776 (FI1776)
Tyhmällä ei ole himo ymmärrykseen, vaan niitä ilmoittamaan, mitkä ovat hänen sydämessänsä. Jumalattoman tullessa tulee ylönkatse, pilkka ja häpiä. Sanat ihmisen suussa ovat niinkuin syvät vedet, ja viisauden lähde on täynnä virtaa. Ei ole hyvä katsoa jumalattomain muotoa, ja sortaa vanhurskasta tuomiossa. Tyhmän huulet saattavat toran, ja hänen suunsa noudattaa haavoja. Tyhmän suu häpäisee itsensä, ja hänen huulensa ovat paula omalle omalle sielulle. Panetteian sanat ovat haavat, ja käyvät läpi sydämen. Joka laiska on työssänsä, hän on sen veli, joka vahinkoa tekee. Herran nimi on vahva linna: vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi. Rikkaan tavara on hänelle vahva kaupunki, ja niinkuin korkea muuri hänen mielestänsä. Kuin joku lankee, niin hänen sydämensä ensisti tulee ylpiäksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pitää hänen nöyrän oleman.. Joka vastaa ennekuin hän kuulee, se on hänelle hulluudeksi ja häpiäksi. Ihmisen henki pitää ylös hänen heikkoutensa; vaan murheellista henkeä kuka voi kärsiä? Ymmärtäväinen sydän saa viisauden, ja viisasten korva etsii taitoa. Ihmisen lahja tekee hänelle avaran sian, ja saattaa suurten herrain eteen. Jokaisella on ensisti omassa asiassansa oikeus; vaan kuin hänen lähimmäisensä tulee, niin se löydetäään. Arpa asettaa riidan, ja eroitaa voimallisten vaiheella. Vihoitettu veli pitää puoltansa lujemmin kuin vahva kaupunki; ja riita pitää kovemmin puolensa kuin telki linnan edessä. Sen jälkeen kullekin maksetaan, kuin hänen suunsa on puhunut; ja hän ravitaan huultensa hedelmästä. Kuolema ja elämä on kielen voimassa: joka häntä rakastaa, se saa syösä hänen hedelmästänsä. Joka aviovaimon osaa, hän löytäää hyvän kappaleen, ja saa mielisuosionsa Herralta. Köyhä mies puhuu nöyrästi, vaan rikas vastaa ylpiästi. Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli.
Sananlaskujen kirja 18:2-24 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä. Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys. Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde. Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa. Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä. Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti. Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli. Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan. Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan. Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys. Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi. Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä? Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva. Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin. Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän. Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit. Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat. Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa. Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä: jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää. Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion. Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti. Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.
