Sananlaskujen kirja 12:11-23
Sananlaskujen kirja 12:11-23 Raamattu Kansalle (FINRK)
Joka viljelee maataan, saa kylliksi leipää, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla. Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskaiden juuri on antoisa. Huulten rikkomuksessa on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä. Suunsa hedelmästä mies saa kyllikseen hyvää, ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt. Typerän tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta neuvoa kuunteleva on viisas. Typerän suuttumus tulee heti ilmi, mutta järkevä peittää häpeänsä. Toden puhuja lausuu sitä, mikä on oikein, mutta valheellinen todistaja puolustaa petosta. Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisaitten kieli on lääke. Se, jonka huulet puhuvat totta, pysyy iäti, mutta se, jonka kieli puhuu valhetta, vain hetkisen. Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo. Ei kohtaa turmio vanhurskasta, mutta jumalattomat saavat onnettomuutta täysin määrin. Valheelliset huulet ovat iljetys HERRALLE , mutta uskollisesti toimivat ovat hänelle mieleen. Järkevä ihminen kätkee tiedon, mutta tyhmien sydän huutaa julki typeryyttä.
Sananlaskujen kirja 12:11-23 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Leivässä pysyy, joka pellollaan pysyy, mieletön se, joka tavoittelee tyhjää. Jumalaton tavoittelee pahojen saalista, vanhurskas pysyy juurillaan. Joka pahoja puhuu, kaatuu omaan ansaansa, vanhurskas selviää ahdingosta. Puheistaan ihminen palkitaan, teot kiertyvät tekijänsä eteen. Tyhmä pitää omaa tietään oikeana, viisas se, joka neuvoja kuulee. Tyhmä tuo heti julki suuttumuksensa, viisas nielee loukkauksen ja vaikenee. Oikeutta auttaa, joka totta puhuu, valehtelija on vääryyden asialla. Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä. Totuuden sanat kestävät iäti, valheen sanat vain tuokion. Itsensä pettää, joka pahoja hautoo, iloita saa, joka hyviä neuvoja antaa. Hurskas on turvassa kaikelta pahalta, jumalaton suistuu onnettomuuksiin. Petollista puhetta Herra ei siedä, sanansa pitävä on hänelle mieleen. Viisas ei kersku tiedoillaan, tyhmä kuuluttaa julki tyhmyytensä.
Sananlaskujen kirja 12:11-23 Finnish 1776 (FI1776)
Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä. Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää. Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä. Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle. Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon. Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala. Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää. Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen. Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan. Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo. Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään. Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset. Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
Sananlaskujen kirja 12:11-23 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla. Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa. Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä. Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt. Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas. Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän. Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen. Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke. Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion. Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo. Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä. Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset. Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.