Sananlaskujen kirja 1:1-33
Sananlaskujen kirja 1:1-33 Raamattu Kansalle (FINRK)
Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi, ymmärrystä tuovan kurin saamiseksi, vanhurskauden, oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden oppimiseksi. Antakoot ne yksinkertaisille järkevyyttä, nuorisolle tietoa ja harkintakykyä. Viisas kuulkoon ja saakoon lisää oppia, ja ymmärtävä hankkikoon opastusta ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisaiden sanoja ja heidän arvoituksiaan. HERRANpelko on tiedon alku, typerät pitävät halpana viisauden ja kurin. Kuule, poikani, isäsi ojennusta äläkä hylkää äitisi opetusta, sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi. Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu, vaikka he sanovat: ”Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi. Nielaiskaamme heidät elävältä kuin tuonela, kokonaisina niin kuin ne, jotka hautaan vaipuvat. Me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla. Heitä kanssamme arpaa, olkoon meillä kaikilla yhteinen kukkaro.” Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he. Pidätä jalkasi heidän polultaan, sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta. Turhaa on virittää verkko kaikkien siivekkäiden silmien eteen. Ne väijyvät omaa vertaan, vaanivat omaa henkeään. Näin käy jokaiselle väärän voiton tavoittelijalle; se ottaa omistajaltaan hengen. Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla. Meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien luona kaupungissa se lausuu sanansa: ”Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta? Kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa? Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, ilmoitan teille sanani. Kun minä kutsuin, te ette siitä piitanneet, kun ojensin kättäni, kukaan ei kuunnellut. Te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani ettekä suostuneet minun ojennettavikseni. Niinpä minäkin nauran teidän hädällenne ja pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte, kun tulee myrskynä se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu kuin rajuilma, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. Silloin he kutsuvat minua, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. Koska he vihasivat tietoa, he eivät valinneet HERRAN pelkoa, eivät suostuneet minun neuvooni, vaan pitivät halpana kaiken nuhteluni. Niinpä he saavat syödä vaelluksensa hedelmää ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. Sillä yksinkertaiset tappaa heidän luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän huolettomuutensa. Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuutta pelkäämättä.”
Sananlaskujen kirja 1:1-33 Raamattu Kansalle (FINRK)
Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi, ymmärrystä tuovan kurin saamiseksi, vanhurskauden, oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden oppimiseksi. Antakoot ne yksinkertaisille järkevyyttä, nuorisolle tietoa ja harkintakykyä. Viisas kuulkoon ja saakoon lisää oppia, ja ymmärtävä hankkikoon opastusta ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisaiden sanoja ja heidän arvoituksiaan. HERRANpelko on tiedon alku, typerät pitävät halpana viisauden ja kurin. Kuule, poikani, isäsi ojennusta äläkä hylkää äitisi opetusta, sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi. Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu, vaikka he sanovat: ”Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi. Nielaiskaamme heidät elävältä kuin tuonela, kokonaisina niin kuin ne, jotka hautaan vaipuvat. Me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla. Heitä kanssamme arpaa, olkoon meillä kaikilla yhteinen kukkaro.” Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he. Pidätä jalkasi heidän polultaan, sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta. Turhaa on virittää verkko kaikkien siivekkäiden silmien eteen. Ne väijyvät omaa vertaan, vaanivat omaa henkeään. Näin käy jokaiselle väärän voiton tavoittelijalle; se ottaa omistajaltaan hengen. Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla. Meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien luona kaupungissa se lausuu sanansa: ”Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta? Kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa? Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, ilmoitan teille sanani. Kun minä kutsuin, te ette siitä piitanneet, kun ojensin kättäni, kukaan ei kuunnellut. Te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani ettekä suostuneet minun ojennettavikseni. Niinpä minäkin nauran teidän hädällenne ja pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte, kun tulee myrskynä se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu kuin rajuilma, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. Silloin he kutsuvat minua, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. Koska he vihasivat tietoa, he eivät valinneet HERRAN pelkoa, eivät suostuneet minun neuvooni, vaan pitivät halpana kaiken nuhteluni. Niinpä he saavat syödä vaelluksensa hedelmää ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. Sillä yksinkertaiset tappaa heidän luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän huolettomuutensa. Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuutta pelkäämättä.”
Sananlaskujen kirja 1:1-33 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Opettakoot ne viisautta, kasvattakoot ymmärtämään ymmärryksen sanat, johdattakoot hyvään tietoon, oikeudentuntoon ja rehtiin mieleen. Kokemattomat saakoot niistä viisautta, nuoret tietoa ja harkintaa. Viisaskin viisastuu, kun kuulee niitä, järkeväkin saa opastusta, oppii mietelmiä ja vertauksia, tajuaa viisaiden sanat, avaa arvoitukset. Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta. Poikani, kuule isäsi neuvoja, älä väheksy äitisi opetusta – ne ovat seppele hiuksillasi, ketju kaulaasi koristamassa. Älä suostu, poikani, synnintekijöiden viekoituksiin, kun he sanovat: »Tule mukaan, mennään väijyksiin, käydään vaanimaan viattomia. Niellään heidät elävältä, yhtenä suupalana, niin kuin hauta nielee terveen miehen. Kaikenlaiset kalleudet odottavat meitä, ryöstösaalis täyttää kohta varastomme. Saat heittää siitä kanssamme arpaa, meidän kukkaromme on yhteinen.» Heidän tielleen, poikani, älä lähde, pidä jalkasi poissa heidän poluiltaan, sillä he rientävät pahaa kohti, kiiruhtavat vuodattamaan verta. Ei lintu verkkoa näe, vaikka näkee sitä levitettävän. Oman verensä he väijyessään vaarantavat, omaa tuhoaan etsivät vaaniessaan. Sellainen on riistäjän tie. Joka sille lähtee, kulkee tuhoon. Viisaus huutaa kaduilla, antaa toreilla puheensa kaikua, meluisten katujen kulmissa se kutsuu, kuuluttaa asiansa markkinapaikoilla: »Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne, pitkäänkö, kerskujat, kerskutte, hullut vihaatte tietoa? Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä, saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni. »Minä kutsuin teitä, mutta te ette siitä piitanneet, minä uhkasin teitä, eikä kukaan kavahtanut. Yhtäkään neuvoani ette ole ottaneet varteen, opetukseni ei ole kelvannut teille. Niinpä minä nauran, kun teidän käy huonosti, pilkkaan, kun tulee aika jota kauhistutte, kun pelko tulee yllenne kuin rajuilma ja onnettomuus iskee tuulispäänä, kun osaksenne tulee ahdinko ja vaiva. Silloin te huudatte minua, mutta minä en vastaa, etsitte minua, ettekä löydä. Te vihasitte tietoa, ette halunneet totella Herraa, te vähät välititte, kun teitä neuvoin, ette antaneet arvoa ohjeilleni. Niinpä saatte syödä tekojenne hedelmät, niellä kurkun täydeltä juonianne. Uppiniskaisuus on tyhmälle tuhoksi, huolettomuuteensa hullu kuolee. Mutta joka minua kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa.»
Sananlaskujen kirja 1:1-33 Finnish 1776 (FI1776)
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut; Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta, Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä; Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat. Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon, Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa. Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin. Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä! Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas. Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu. Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä; Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista; Koettele meidän kanssamme : meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman: Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä. Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan. Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä. Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään. Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi. Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa. Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen: Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta? Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani; Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria, Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani; Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte, Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva. Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua. Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa, Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni; Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman. Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät. Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
Sananlaskujen kirja 1:1-33 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut, viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi, taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi, mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille. Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa. Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin. Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta, sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi. Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu. Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi; nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla; heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" — älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa. Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta. Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. — Mutta turhaan: omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä. Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen. Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla; meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo: Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa? Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne. Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte; kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa. Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.