Sananlaskujen kirja 30
FB92

Sananlaskujen kirja 30

30
Agurin sanat
1Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin.
Miten olenkaan uurastanut, Jumala!
Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!
2Minä olen järjetön luontokappale,
olen vailla ihmisen ymmärrystä.
3Minä en ole saanut oppia viisautta
enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.
4Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä?
Kuka on koonnut käsiinsä tuulen?
Kuka viittansa sisään kietonut vedet?
Kuka pannut paikoilleen maan ääret?
Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi?
Sinä tiedät kyllä.
5 # 2. Sam. 22:31+ Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu,
hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
6Hänen sanoihinsa älä lisää mitään –
hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.
7Kahta minä sinulta pyydän –
niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:
8pidä minusta kaukana vilppi ja valhe,
älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.
Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.
9 # 5. Moos. 8:12–17 Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan
ja kysyä mielessäni: »Mikä on Herra?»
Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa
ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.
10Älä panettele isännälle hänen orjaansa,
ellet halua kirousta taakaksesi.
11Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat
eivätkä äitiänsä siunaa,
12voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina,
vaikka eivät ole likaansa pesseet,
13voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin
ja kopeasti kohottavat luomiaan,
14voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi
ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä
hävittääkseen heikot maan päältä,
köyhät ihmisten joukosta!
15Verenimijällä on kaksi tytärtä,
kumpikin vaatii: »Lisää! Lisää!»
Kolme on alati kyltymätöntä,
neljä, jotka eivät sano: »Jo riittää»:
16tuonela, hedelmätön kohtu,
maa, joka janoaa sateenkin jälkeen,
ja tuli, joka ei sano: »Jo riittää.»
17 # 5. Moos. 27:16 Joka katsoo isäänsä karsain silmin
ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja,
siltä korpit repivät silmät,
ja kotkan poikaset syövät ne.
18Kolme on, joita en käsitä,
neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:
19kotkan tie taivaalla,
käärmeen tie kalliolla,
laivan tie ulapalla,
miehen tie nuoren neidon luo.
20Entä uskoton vaimo:
hän syö, pyyhkii suunsa
ja sanoo: »En minä mitään tehnyt.»
21Kolme on, joista maa järkkyy,
neljä, joiden alla se ei kestä:
22orja, joka kohoaa hallitsijaksi,
houkka, joka pääsee rikkauden makuun,
23hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin,
ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.
24Neljä on maan päällä vähäistä
mutta silti viisasta viisaampaa.
25 # Sananl. 6:6 Muurahaisilla ei ole paljon voimaa,
mutta kesällä ne keräävät ruokansa.
26Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä,
mutta pesänsä ne tekevät kallioon.
27Heinäsirkoilla ei ole kuningasta,
mutta ne liikkuvat kuin armeija.
28Sisiliskoa voit pitää käsissäsi,
mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.
29Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi,
neljä, joilla on uljas käynti:
30leijona, urhein eläimistä,
joka ei väisty kenenkään tieltä,
31kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko
ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.
32Jos mielit kerskua – syystä tai syyttä –
pane käsi suullesi ja ole vaiti.
33Jos kirnuat kermaa, tulee voita,
jos väännät nenää, tulee verta,
jos lietsot vihaa, tulee sota.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007


Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992