Tuomarien kirja 16:23-31

Filistealaisten päämiehet kokoontuivat uhraamaan suurta uhria jumalalleen Dagonille ja viettämään iloista juhlaa. He sanoivat: – Jumalamme on antanut käsiimme Simsonin, vihollisemme. Kun filistealaiset näkivät, kuinka Simsonin oli käynyt, he ylistivät jumalaansa. He sanoivat: – Jumalamme on antanut käsiimme tämän vihollisen, vihollisemme, joka hävitti maatamme ja surmasi meistä niin monta. Kun he olivat tulleet iloiselle tuulelle, he sanoivat: »Kutsukaa Simson tänne, että voimme pitää hauskaa hänen kustannuksellaan.» Simson haettiin vankilasta, ja he pitivät häntä pilkkanaan. Hänet pantiin seisomaan kahden pilarin väliin, joiden varassa rakennus oli. Simson sanoi nuorukaiselle, joka oli hänen taluttajanaan: »Ohjaa minut pilarien luo, että voin nojata niihin.» Talo oli täynnä miehiä ja naisia, joukossa myös filistealaisten kaikki päämiehet. Katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka Simsonia pilkattiin. Silloin Simson huusi Herraa avukseen ja sanoi: »Herra, minun Jumalani, muista minua! Anna minulle vielä tämän kerran voimia, että saisin yhdellä kertaa kostetuksi filistealaisille molempien silmieni menetyksen!» Simson tunnusteli kahta keskipilaria, joiden varassa rakennus oli, ja painoi oikean kätensä toista ja vasemman kätensä toista pilaria vasten. Sitten hän sanoi: »Menköön minulta henki samalla kuin filistealaisilta!» Simson ponnisti voimansa äärimmilleen, ja rakennus luhistui päämiesten ja kaikkien sisällä olevien päälle. Näin hän surmasi kuollessaan enemmän vihollisia kuin oli surmannut eläessään. Simsonin veljet kävivät yhdessä suvun muiden miesten kanssa hakemassa hänen ruumiinsa pois ja hautasivat hänet hänen isänsä Manoahin hautaan Sorean ja Estaolin lähistölle. Simson oli ollut Israelissa tuomarina kaksikymmentä vuotta.