Ensimmäinen Mooseksen kirja 47
47
Joosefin isä ja veljet faraon luona
1Joosef meni faraon luo ja sanoi: »Isäni ja veljeni ovat tulleet tänne Kanaaninmaasta ja tuoneet mukanaan lampaansa, vuohensa, nautakarjansa ja koko muun omaisuutensa. He ovat nyt Gosenin maakunnassa.» 2Sitten hän otti mukaansa viisi veljeään ja vei heidät faraon eteen. 3Farao kysyi hänen veljiltään: »Mikä on teidän ammattinne?» He vastasivat faraolle: »Me, sinun palvelijasi, olemme lammaspaimenia, kuten esi-isämmekin olivat.» 4He sanoivat vielä faraolle: »Me jouduimme tulemaan siirtolaisiksi tähän maahan, sillä lampaillamme ja vuohillamme ei ole Kanaaninmaassa syötävää, kun siellä on kova kuivuus. Sallithan, että me, sinun palvelijasi, asetumme asumaan Gosenin maakuntaan.» 5Farao sanoi Joosefille: »Isäsi ja veljesi ovat tulleet luoksesi. 6Egyptin maa on sinulle avoinna, sijoita heidät asumaan maan parhaaseen osaan. He saavat asua Gosenin maakunnassa, ja jos heidän joukossaan on kyvykkäitä miehiä, niin pane heidät päällysmiehiksi huolehtimaan minun karjoistani.»
7Sitten Joosef haki isänsä ja toi hänet faraon eteen, ja Jaakob tervehti faraota toivottaen hänelle siunausta. 8Farao kysyi Jaakobilta: »Paljonko sinulla on ikää?» 9Jaakob vastasi: »Olen elänyt vaeltajan elämää satakolmekymmentä vuotta. Vähälukuiset ja onnettomat ovat elinvuoteni olleet, eikä niitä ole kertynyt minulle yhtä paljon kuin esi-isilleni heidän vaelluksensa aikana.» 10Sitten Jaakob hyvästeli faraon, toivotti hänelle siunausta ja lähti hänen luotaan.
11Joosef sijoitti isänsä ja veljensä Egyptiin asumaan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, kuten farao oli käskenyt. 12Ja Joosef piti huolen isänsä ja veljiensä ja koko suvun elatuksesta antaen kullekin sen mukaan, montako ruokittavaa hänellä oli.
Joosef ostaa egyptiläiset faraon orjiksi
13Missään ei ollut syötävää, sillä nälänhätä oli hyvin ankara, ja Egypti ja Kanaaninmaa olivat nääntymässä nälkään. 14Joosef kokosi Egyptistä ja Kanaaninmaasta kaiken hopean maksuksi siitä viljasta, joka häneltä ostettiin, ja vei hopean faraon palatsiin. 15Kun hopea oli loppunut Egyptistä ja Kanaaninmaasta, tulivat egyptiläiset Joosefin luo ja sanoivat: »Anna meille leipää! Pitääkö meidän kuolla sinun eteesi, nyt kun hopea on lopussa?» 16Silloin Joosef vastasi: »Tuokaa tänne karjanne, niin minä annan teille syötävää eläimiänne vastaan, jos kerran hopeanne on lopussa.» 17He toivat karjansa Joosefille, ja hän antoi heille syötävää hevosten, lampaiden ja vuohien, nautakarjan ja aasien hinnalla. Näin hän sinä vuonna piti heidät hengissä ruoalla, jonka he saivat karjaansa vastaan.
18Niin kului se vuosi. He tulivat hänen luokseen seuraavanakin vuonna ja sanoivat: »Herramme, sinä tiedät varmaan, että kaikki hopea on lopussa, ja myös meidän karjamme ja juhtamme ovat jo joutuneet sinun haltuusi. Meillä ei ole sinulle enää muuta tarjottavaa kuin ruumiimme ja peltomme. 19Pitääkö meidän peltoinemme tuhoutua sinun edessäsi? Ota meidät ja meidän peltomme ja anna meille leipää, niin me tulemme faraon orjiksi, ja anna meille myös siemenviljaa. Näin me pysymme hengissä eivätkä pellot autioidu.»
20Niin Joosef osti koko Egyptin pellot faraolle, sillä kaikki egyptiläiset myivät hänelle peltonsa, kun nälkä oli käynyt heille ylivoimaiseksi. Näin koko maa tuli faraon omaksi. 21Joosef teki kansasta faraon orjia kautta koko Egyptin maan. 22Vain pappien peltoja hän ei ostanut, sillä papit saivat palkkansa faraolta ja pystyivät elämään häneltä saamillaan tuloilla. Siksi heidän ei tarvinnut myydä peltojaan.
23Joosef sanoi kansalle: »Minä olen nyt ostanut teidät ja teidän peltonne faraolle. Tässä on teille siemenviljaa, kylväkää peltonne. 24Mutta sadosta teidän on aina annettava viidesosa faraolle. Neljä viidesosaa siitä jääköön teille siemenviljaksi sekä ravinnoksi itsellenne, talonväellenne, vaimoillenne ja lapsillenne.» 25He sanoivat: »Sinä olet pitänyt meidät hengissä. Pidä meistä huolta edelleenkin, niin me olemme faraon orjia.» 26Ja Joosef sääti lain, joka vielä nytkin on voimassa Egyptissä, että faraolle oli annettava viidesosa sadosta. Vain pappien pellot eivät joutuneet faraon omistukseen.
Jaakobin pyyntö
27 #
2. Moos. 1:7
Niin israelilaiset jäivät asumaan Egyptiin Gosenin maakuntaan ja kotiutuivat sinne. He olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät runsaasti. 28Jaakob asui Egyptissä seitsemäntoista vuotta, ja hän eli sadanneljänkymmenenseitsemän vuoden ikäiseksi. 29#1. Moos. 24:2Kun hän, Israel, tunsi kuolemansa lähestyvän, hän kutsui luokseen poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: »Pyydän sinulta erästä asiaa, jolla voit osoittaa minulle rakkautesi ja uskollisuutesi. Kosketa minua nivusiin ja vanno, ettet hautaa minua Egyptiin. 30#1. Moos. 25:9, 35:29Kun minä olen mennyt lepoon isieni luo, vie minun ruumiini pois Egyptistä ja pane minut isieni hautaan.» Joosef vastasi: »Minä teen niin kuin pyydät.» 31#1. Moos. 50:5,6 | Hepr. 11:21Jaakob sanoi: »Vanno se minulle.» Joosef vannoi, ja sitten Israel polvistui vuoteelleen ja rukoili kasvot päänalusta vasten.
Tällä hetkellä valittuna:
Ensimmäinen Mooseksen kirja 47: FB92
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007