»Ihminen, viritä valitusvirsi Tyroksen kuninkaasta, sano hänelle: Näin sanoo Herra Jumala:
– Sinä olit täydellisistä täydellisin,
täynnä viisautta, itse kauneus.
Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa,
ja sinua koristivat kalliit kivet,
karneolit, topaasit ja kalsedonit,
krysoliitit, onyksit, jaspikset,
safiirit, turkoosit ja smaragdit.
Pukusi oli kullalla kirjailtu.
Jo syntyessäsi oli kaikki valmiina.
Kerubiksi minä sinut tein,
sädehtiväksi vartijaenkeliksi,
sinä olit pyhällä vuorella,
käyskentelit välkehtivien kivien keskellä.
Moitteen sijaa ei sinussa ollut
siitä päivästä, jona sinut loin,
siihen päivään, jolloin lankesit pahaan.
Kun kävit kauppaa kaikkialla,
sinä tulit yhä röyhkeämmäksi
ja sorruit syntiin.
Niin minä suistin sinut pyhältä vuorelta,
syöksin sinut, vartijakerubini,
välkehtivien kivien keskeltä.
Kauneutesi houkutti sinut korskeuteen,
loistosi sokaisemana haaskasit viisautesi.
Nyt olen syössyt sinut alas,
jättänyt kuninkaiden katseltavaksi
ja pilkattavaksi.
Sinä teit kaupoissasi vääryyttä,
monin synnein sinä saastutit pyhäkkösi.
Siksi minä sytytin keskellesi tulen,
ja se poltti sinut,
minä tein sinusta tomua ja tuhkaa
kaikkien nähden.