Danielin kirja 2:1-11

Toisena hallitusvuotenaan Nebukadnessar näki unia, ja hänen mielensä tuli niistä niin levottomaksi, ettei hän voinut nukkua. Silloin kuningas käski kutsua enteidenselittäjät, loitsupapit, noidat ja kaldealaiset viisaat selittämään nämä unet, ja he tulivat ja asettuivat kuninkaan eteen. Kuningas sanoi heille: »Minä olen nähnyt unen, ja minun on saatava tietää, mitä se merkitsee.» Kaldealaiset vastasivat kuninkaalle: »Ikuisesti eläköön kuningas! Esitä uni palvelijoillesi, niin me kerromme sen selityksen.» Kuningas sanoi kaldealaisille: »Tämä on minun päätökseni: Jos ette itse kerro minulle unta ja sen selitystä, teidän jäsenenne hakataan irti ja talonne revitään soraläjiksi. Mutta jos kerrotte unen ja selitätte sen, minä lupaan teille lahjoja ja palkintoja ja suuren kunnian. Esittäkää siis minulle uni ja sen selitys.» Kaldealaiset sanoivat uudestaan: »Kuningas kertokoon unen palvelijoilleen, niin me selitämme sen.» Kuningas vastasi: »Minä näen selvästi, että te vain yritätte voittaa aikaa, koska olette ymmärtäneet, että päätökseni on ehdoton: jos ette kerro minulle unta, teitä kaikkia odottaa yksi ja sama tuomio. Siksi te olette sopineet keskenänne, että puhutte minulle kierosti ja petollisesti, kun toivotte, että ajat muuttuvat. Kertokaa siis minulle uni, niin minä tiedän, että osaatte sen myös selittää.» Kaldealaiset vastasivat kuninkaalle: »Maan päällä ei ole ihmistä, joka voisi kertoa kuninkaalle sen, mitä hän tahtoo. Ei kukaan kuningas, oli hän miten suuri ja mahtava hyvänsä, ole vaatinut tällaista yhdeltäkään enteidenselittäjältä, loitsupapilta tai kaldealaiselta viisaalta! Asia, jota kuningas kysyy, on niin vaikea, että siihen voisivat vastata vain jumalat, jotka eivät asusta kuolevaisten parissa.»