Ensimmäinen aikakirja 5:18-26

Ruubenin ja Gadin heimoilla ja itäisillä manasselaisilla oli sotaväkeä 44 760 miestä, kaikki urheita sotureita, joilla oli aseistuksena kilpi, miekka ja jousi. Kun he ryhtyivät sotaan hagarilaisia sekä Jeturia, Nafisia ja Nodabia vastaan, Jumala auttoi heitä, niin että he saattoivat kukistaa hagarilaiset ja heidän kaikki liittolaisensa. Sodassa he anoivat apua Jumalalta, ja koska he luottivat häneen, hän kuuli heidän rukouksensa. He saivat saaliikseen vihollistensa karjalaumoista 50 000 kamelia, 250 000 vuohta ja lammasta sekä 2000 aasia ja lisäksi ihmisiä 100 000. Kaatuneita oli paljon, sillä se sota oli Jumalan sota. Voittajat asuivat valloittamillaan alueilla pakkosiirtolaisuuden aikaan saakka. Itäisiä manasselaisia asui Basanin alueella Baal-Hermoniin, Seniriin ja Hermoninvuoreen saakka. Heitä oli paljon, ja heidän sukujensa päämiehet olivat Efer, Jisei, Eliel, Asriel, Jeremia, Hodavja ja Jahdiel. He kaikki olivat kuuluisia sotureita ja sukujensa päämiehiä. Nämä miehet hylkäsivät kuitenkin isiensä Jumalan, luopuivat hänestä ja alkoivat palvoa samoja jumalia kuin ne kansat, jotka Jumala oli hävittänyt maasta heidän tieltään. Siksi Israelin Jumala herätti Assyrian kuninkaan Pulin eli Tiglatpileserin mielessä ajatuksen lähteä sotaretkelle. Tiglatpileser vei Ruubenin ja Gadin heimot sekä itäiset manasselaiset pakkosiirtolaisuuteen Halahiin ja Haburin varsille, Haraan ja Gosaniin, missä nämä heimot ovat vielä tänäkin päivänä.