Job 31
31
En ole vaeltanut valheessa
1”Minä olen tehnyt sopimuksen silmieni kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen! 2Minkä osan saisin silloin ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltiaalta korkeudesta? 3 Tuleehan väärämielisille turmio ja väärintekijöille onnettomuus. 4 Eikö hän näe minun tieni ja laske kaikki askeleeni? 5Vaelsinko valheessa, kiiruhtiko jalkani petokseen? 6 Punnitkoon Jumala minut oikealla vaa’alla, niin hän huomaa minun nuhteettomuuteni. 7Jos askeleeni poikkesivat tieltä ja sydämeni seurasi silmieni mukana, jos tahra on tarttunut käsiini, 8 niin syököön toinen, mitä kylvän, ja vesani revittäköön juurineen. 9Jos sydämeni villiintyi toisen vaimoon ja väijyin lähimmäiseni ovella, 10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraan jyviä, vaipukoot toiset hänen syleilyynsä. 11 Sillä tekoni olisi ollut ilkityö, raskaasti rangaistava rikos, 12kuin tuli, joka kuluttaisi kaiken manalaan saakka, repisi juurineen kaiken satoni.”
En ole riistänyt palvelijoitani
13”Jos olen halveksinut orjani ja orjattareni oikeutta, kun heillä oli riita-asia minun kanssani, 14 niin mitä tekisin, jos Jumala nousisi tuomitsemaan, mitä vastaisin, jos hän vaatisi minut tilille? 15 Eikö hän, joka äidin kohdussa teki minut, tehnyt heitäkin, eikö hän valmistanut meidät molemmat äidin kohdussa? 16Olenko kieltänyt vähäosaisilta sen, mitä he toivoivat, ja saattanut lesken silmät sammumaan? 17 Olenko syönyt leipäpalani yksin niin, ettei orpokin olisi saanut siitä syödä? 18Ei, nuoruudestani asti minä kasvatin häntä kuin oma isä, koko elinaikani olen pitänyt hänestä huolta . 19Jos näin jonkun menehtyvän vaatteiden puutteessa, köyhän olevan vailla ruumiin verhoa, 20 niin eivätkö hänen jäsenensä siunanneet minua, kun hän sai lämmitellä karitsoitteni villoilla. 21 Puinko nyrkkiä orvolle, kun huomasin saavani kannatusta portissa? 22Jos näin on, irtaantukoon olkapääni hartioistani ja murtukoon käsivarteni sijoiltaan. 23 Silloin minun olisi pelättävä Jumalalta tulevaa onnettomuutta, enkä kestäisi hänen majesteettiutensa edessä.”
En ole luopunut Jumalasta
24”Olenko pannut luottamukseni kultaan, sanonut puhtaalle kullalle: ’Sinä olet turvani’? 25Iloitsinko siitä, että rikkauteni oli suuri ja käteni oli saanut paljon hankituksi? 26 Kun katselin loistavaa aurinkoa ja kuuta, joka vaelsi ylhäisyydessään, 27antautuiko silloin sydämeni salassa vieteltäväksi, heittikö käteni niille suudelmia? 28Ei, sekin olisi ollut raskaasti rangaistava rikos, sillä olisin kieltänyt Jumalan, joka on korkeuksissa.”
En ole peitellyt rikkomuksiani
29”Olenko iloinnut vihamieheni tuhosta, huutanut riemusta, kun häntä kohtasi onnettomuus? 30En ole sallinut suuni tehdä syntiä, kiroten vaatia hänen henkeään. 31Eiköhän talonväkeni sanoisi: ’Kukin on saanut lihaa kylliksi.’ 32 Muukalaisen ei tarvinnut viettää yötä ulkona, minä pidin oveni auki tielle päin. 33Olenko Aadamin tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni syyllisyyden? 34 Olenko säikkynyt suurta joukkoa, pelännyt sukujen halveksuntaa ja pysynyt – ovesta ulos menemättä – hiljaa?”
Kaikkivaltias vastatkoon minulle!
35”Kunpa joku kuuntelisi minua! Tuossa on puumerkkini. Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Vastapuoleni kirjoittakoon kirjaan syytöksensä! 36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen seppeleeksi päähäni. 37 Tekisin hänelle selkoa jokaisesta askeleestani, astuisin hänen eteensä kuin ruhtinas. 38 Jos peltoni valitti minun tähteni ja kaikki sen vaot itkivät, 39 jos kulutin sen voiman korvauksetta ja saatoin sen oikeat omistajat huokaamaan, 40 niin kasvakoon se vehnän sijasta piikkipensaita ja ohran sijasta pahanhajuista ruohoa.” Tähän päättyvät Jobin puheet.
Tällä hetkellä valittuna:
Job 31: FinRK
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
© 2012 Raamattu Kansalle ry