Job 29

29
JOBIN YHDESTOISTA PUHE
Jospa olisin niin kuin parhaina päivinäni
1Job jatkoi mietelmiensä lausumista ja sanoi:
2”Olisinpa niin kuin olin menneinä kuukausina, niin kuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli. 3 Silloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä vaelsin hänen valossaan halki pimeyden. 4Jospa olisin niin kuin parhaina päivinäni, kun Jumalan ystävyys oli majani yllä, 5 ja Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja lapseni olivat ympärilläni. 6 Silloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio vierelläni vuoti öljyvirtoja. 7 Kun menin kaupunginportille, kun asetin istuimeni torille, 8 nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan, 9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat käden suulleen, 10 ruhtinaiden ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui kitalakeen.”
Minä autoin kurjia
11”Kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän antoi minusta hyvän todistuksen. 12 Sillä minä pelastin kurjan, joka huusi apua, ja orvon, jolla ei ollut auttajaa. 13Menehtyvän siunaus tuli osakseni, lesken sydämen sain riemuitsemaan. 14 Vanhurskauden puin ylleni, ja se verhosi minut, oikeus oli minulla viittana ja päähineenä. 15Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka. 16 Köyhille minä olin isä, tuntemattomankin asiaa tutkin tarkoin. 17 Minä murskasin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.”
Silloin minua kunnioitettiin
18”Silloin ajattelin: ’Minä saan kuolla omassa pesässäni, ja päiviäni tulee olemaan niin paljon kuin hiekanjyviä. 19 Juureni ovat vedelle avoinna, ja kaste viipyy oksillani. 20 Kunniani on alati uusi, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.’ 21 Kaikki kuuntelivat minua ja odottivat, ottivat vaieten vastaan neuvoni. 22 Kun olin puhunut, he eivät sanaakaan sanoneet, vihmana valui puheeni heihin. 23He odottivat minua kuin sadetta ja avasivat suunsa kuin kevätkuurolle. 24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomia, minun kasvojeni valoisuus ei jättänyt heitä synkiksi. 25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, minä istuin kunniapaikalla, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niin kuin se, joka lohduttaa murheelliset.”

Tällä hetkellä valittuna:

Job 29: FinRK

Korostus

Jaa

Kopioi

None

Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään

YouVersion käyttää evästeitä mukauttaakseen käyttökokemustasi. Käyttämällä verkkosivustoamme hyväksyt evästeiden käytön Tietosuojakäytännössämme kuvatulla tavalla