2. Mooseksen kirja 10
10
Kahdeksas vitsaus: heinäsirkat
1 Herrasanoi Moosekselle: ”Mene faraon luo. Minä olen paaduttanut hänen sydämensä ja hänen palvelijoittensa sydämet, jotta voisin tehdä nämä tunnustekoni heidän keskellään 2 ja jotta sinä voisit kertoa lapsillesi ja lastesi lapsille siitä, miten minä nöyryytin egyptiläiset ja millaisia tunnustekoja minä tein heidän keskellään. Näin te tulette tietämään, että minä olen Herra .” 3 Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat hänelle: ”Näin sanoo Herra , heprealaisten Jumala: ’Kuinka kauan sinä kieltäydyt nöyrtymästä minun edessäni? Päästä minun kansani palvelemaan minua, 4 sillä jos sinä kieltäydyt päästämästä kansaani, niin tiedä, että minä annan huomenna tulla heinäsirkkoja sinun maahasi. 5 Ne peittävät maan pinnan, niin ettei maata voi nähdä. Ne syövät loput siitä, mikä teille jäi jäljelle rakeilta, myös kaikki kedolla kasvavat puunne. 6 Heinäsirkat täyttävät talosi, kaikkien palvelijoittesi talot ja kaikki talot Egyptissä, niin etteivät isäsi eivätkä esi-isäsi ole sellaista nähneet siitä päivästä lähtien, jona heitä on ollut maan päällä, aina tähän päivään asti.’” Sitten Mooses kääntyi ja lähti faraon luota. 7 Faraon palvelijat sanoivat herralleen: ”Kuinka kauan tämä mies saa olla meille ansana? Päästä nämä ihmiset palvelemaan Herraa , Jumalaansa. Etkö vieläkään ymmärrä, että Egypti tuhoutuu?” 8 Mooses ja Aaron tuotiin takaisin faraon luo, ja farao sanoi heille: ”Menkää ja palvelkaa Herraa , Jumalaanne. Mutta ketkä teistä lähtevät?” 9 Mooses vastasi: ”Me menemme kaikki, nuoret ja vanhat. Me menemme poikinemme ja tyttärinemme, lampainemme ja nautoinemme, sillä meillä on Herran juhla.” 10 Farao sanoi heille: ”Olkoon vain Herra teidän kanssanne! Pitäisikö minun päästää teidän lapsennekin lähtemään teidän kanssanne? Teillä näyttää olevan paha mielessä. 11 Ei käy! Mutta menkää te miehet ja palvelkaa Herraa , sitähän te olette pyytäneetkin.” Ja farao ajoi heidät pois edestään. 12 Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi Egyptin maan ylle, niin että sinne tulee heinäsirkkoja. Syökööt ne kaikki maan kasvit, kaiken, mitä on rakeilta jäänyt jäljelle.” 13Mooses ojensi sauvansa Egyptin maan ylle, ja Herra ohjasi itätuulen puhaltamaan yli maan koko sen päivän ja koko yön. Aamuun mennessä itätuuli oli tuonut heinäsirkat. 14Heinäsirkkoja tuli koko Egyptin maahan, ja niitä laskeutui hyvin paljon koko Egyptin alueelle. Niin paljon heinäsirkkoja ei ole koskaan sitä ennen ollut eikä sen jälkeenkään ole tuleva. 15 Ne peittivät maan pinnan kokonaan, niin että maa musteni, ja söivät kaikki maan kasvit ja kaikki puiden hedelmät, jotka olivat jääneet jäljelle rakeilta. Koko Egyptin maahan ei jäänyt jäljelle mitään vihantaa, ei puihin eikä kedon kasveihin. 16Silloin farao kutsui kiireesti Mooseksen ja Aaronin luokseen ja sanoi: ”Minä olen tehnyt syntiä Herraa , teidän Jumalaanne, vastaan ja teitä vastaan. 17 Nyt minä pyydän: antakaa syntini anteeksi vielä tämän kerran ja rukoilkaa Herraa , Jumalaanne, että hän ottaisi pois päältäni vielä tämän tappavan vitsauksen.” 18 Mooses lähti faraon luota ja rukoili Herraa . 19 Niin Herra käänsi tuulen hyvin kovaksi länsituuleksi. Se vei heinäsirkat mukanaan ja painoi ne Kaislamereen, niin ettei koko Egyptin alueelle jäänyt yhtään heinäsirkkaa. 20 Mutta Herra paadutti faraon sydämen, eikä farao päästänyt israelilaisia.
Yhdeksäs vitsaus: pimeys
21Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi taivasta kohti, niin Egyptin maahan tulee pimeys, käsin kosketeltava pimeys. 22 Mooses ojensi kätensä taivasta kohti, ja koko Egyptin maahan tuli synkkä pimeys kolmeksi päiväksi. 23Kukaan ei voinut nähdä toistaan, eikä kukaan noussut paikoiltaan kolmeen päivään, mutta kaikkien israelilaisten asuinalueilla oli valoisaa. 24 Farao kutsui taas Mooseksen ja sanoi: ”Menkää ja palvelkaa Herraa . Myös teidän lapsenne saavat lähteä mukaan. Ainoastaan lampaanne ja karjanne jääkööt tänne.” 25 Mutta Mooses sanoi: ”Sinun on annettava mukaamme teurasuhrit ja polttouhrit, että voisimme uhrata ne Herralle , Jumalallemme. 26 Siksi karjamme on tultava kanssamme. Sorkkaakaan ei saa jäädä, sillä karjastamme me otamme uhrit palvellaksemme Herraa , Jumalaamme. Me emme itsekään tiedä, kuinka meidän on palveltava Herraa , ennen kuin saavumme perille.” 27 Mutta Herra paadutti faraon sydämen, eikä hän suostunut päästämään israelilaisia. 28 Farao sanoi Moosekselle: ”Mene pois luotani ja pidä huoli siitä, ettet enää tule kasvojeni eteen, sillä sinä päivänä, jona tulet, sinun on kuoltava.” 29 Mooses vastasi: ”Aivan oikein sanoit. Minä en enää tule kasvojesi eteen.”
Tällä hetkellä valittuna:
2. Mooseksen kirja 10: FinRK
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
© 2012 Raamattu Kansalle ry