1. Samuelin kirja 1:7-20

Näin tapahtui joka vuosi. Aina kun Hanna meni HERRAN huoneeseen, Peninna kiusasi häntä, ja Hanna itki eikä syönyt mitään. Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: ”Hanna, miksi itket etkä syö mitään? Miksi olet noin pahoillasi? Enkö minä ole sinulle enemmän kuin kymmenen poikaa?” Kerran, kun he olivat syöneet ja juoneet Siilossa ja pappi Eeli istui istuimellaan HERRAN huoneen ovenpielessä, Hanna nousi ja rukoili HERRAA mieli murheellisena, itkien katkerasti. Hän teki lupauksen ja sanoi: ” HERRA Sebaot, jos sinä katsot palvelijattaresi kurjuutta ja muistat minua etkä unohda palvelijatartasi, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä annan hänet HERRALLE koko hänen elinajakseen, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätään.” Kun Hanna rukoili kauan HERRAN edessä, Eeli tarkkaili hänen suutaan. Hanna näet puhui sydämessään; vain hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut. Eeli luuli hänen olevan juovuksissa ja sanoi hänelle: ”Kuinka kauan sinä olet siinä juovuksissa? Haihduta humalasi.” Hanna vastasi: ”Ei, herrani, en ole juonut viiniä enkä väkijuomaa. Minä olen murheen raskauttama nainen ja olen vuodattanut sieluni HERRAN eteen. Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä minä olen puhunut näin kauan huoleni ja suruni suuruuden tähden.” Eeli vastasi: ”Mene rauhassa. Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä olet häneltä pyytänyt.” Hanna sanoi: ”Salli palvelijattaresi saada suosio sinun silmissäsi.” Sitten hän meni pois ja söi, eivätkä hänen kasvonsa enää näyttäneet murheellisilta. Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja rukoilivat HERRAA kumartuen maahan hänen edessään. Sen jälkeen he palasivat kotiinsa Raamaan. Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja HERRA muisti Hannaa. Jonkin ajan kuluttua Hanna tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän antoi pojalle nimen Samuel sanoen: ” HERRALTA minä häntä pyysin.”