1. Kuninkaiden kirja 18
18
Elia näyttäytyy Ahabille
1Pitkän ajan kuluttua, kolmantena sateettomana vuotena, Elialle tuli tämä Herran sana: ”Mene ja näyttäydy Ahabille, niin minä annan sateen maan päälle.” 2 Elia meni näyttäytymään Ahabille. Samariassa oli silloin kova nälänhätä. 3 Ahab kutsui luokseen Obadjan, joka oli palatsin päällikkönä. Obadja oli Herraa suuresti pelkäävä mies. 4 Kun Iisebel tappoi Herran profeettoja, Obadja oli ottanut sata profeettaa ja piilottanut heidät luoliin, viisikymmentä miestä yhtä luolaa kohti, ja elättänyt heitä leivällä ja vedellä. 5 Ahab sanoi Obadjalle: ”Mene ja tutki kaikki maan vesilähteet ja joenuomat. Kenties löydämme ruohoa, niin että voimme pitää hevoset ja muulit hengissä eikä meidän tarvitse lopettaa kaikkia eläimiä.” 6 He jakoivat maan keskenään kulkeakseen sen halki. Ahab kulki yksinään tietä toiseen suuntaan ja Obadja toiseen.
7Kun Obadja oli matkalla, Elia tuli yllättäen häntä vastaan. Tuntiessaan hänet Obadja heittäytyi kasvoilleen ja sanoi: ”Sinäkö se olet, herrani Elia?” 8 Elia vastasi: ”Minä. Mene ja sano herrallesi, että Elia on täällä.”
9Obadja sanoi: ”Mitä syntiä minä olen tehnyt, kun luovutat palvelijasi surmattavaksi Ahabin käsiin? 10 Niin totta kuin Herra , sinun Jumalasi, elää, ei ole sitä kansaa eikä valtakuntaa, josta minun herrani ei olisi lähettänyt etsimään sinua. Jos he ovat sanoneet: ’Ei hän ole täällä’, hän on pannut sen valtakunnan ja sen kansan valalla vannomaan, ettei sinua ole löydetty. 11 Ja nyt sinä sanot: ’Mene ja sano herrallesi, että Elia on täällä.’ 12 Kun lähden luotasi, niin Herran Henki vie sinut, enkä tiedä minne, ja kun menen kertomaan Ahabille eikä hän sitten löydä sinua, hän tappaa minut. Kuitenkin palvelijasi on pelännyt Herraa nuoruudestaan asti. 13Eikö herralleni ole kerrottu, mitä tein, kun Iisebel tappoi Herran profeettoja? Minä piilotin sata Herran profeettaa, viisikymmentä miestä aina yhteen luolaan, ja elätin heitä leivällä ja vedellä. 14 Nyt sinä sanot: ’Mene ja sano herrallesi, että Elia on täällä.’ Hänhän tappaa minut!” 15 Mutta Elia sanoi: ”Niin totta kuin Herra Sebaot elää, hän, jota minä palvelen, tänä päivänä minä näyttäydyn Ahabille.”
16Niin Obadja meni Ahabia vastaan ja ilmoitti tämän hänelle. Ahab lähti silloin Eliaa vastaan. 17 Nähdessään Elian Ahab sanoi hänelle: ”Sinäkö se olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?” 18 Elia vastasi: ”En minä ole syössyt Israelia onnettomuuteen, vaan sinä ja sinun isäsi suku, koska te olette hylänneet Herran käskyt ja koska sinä seuraat baaleja. 19Mutta nyt, lähetä kutsu ja kokoa luokseni Karmelinvuorelle koko Israel ja neljäsataaviisikymmentä Baalin profeettaa ja myös neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä.” 20 Ahab lähetti kutsun kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmelinvuorelle.
Elian voitto Karmelinvuorella
21Elia astui koko kansan eteen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, mutta jos taas Baal, seuratkaa häntä.” Kansa ei vastannut hänelle mitään. 22Silloin Elia sanoi kansalle: ”Minä yksin olen jäljellä Herran profeetoista, mutta Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä miestä. 23Antakaa meille kaksi sonnimullikkaa. He saavat valita itselleen niistä toisen, paloitella sen ja panna kappaleet puiden päälle, mutta he eivät saa sytyttää tulta. Minä valmistan toisen sonnin ja asetan sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. 24 Huutakaa sitten jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Koko kansa vastasi: ”Niin on hyvä.”
25Elia sanoi Baalin profeetoille: ”Valitkaa itsellenne sonneista toinen ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.” 26 He ottivat sonnin, joka heille annettiin, ja valmistivat sen. Aamusta puoleenpäivään asti he huusivat Baalin nimeä: ”Baal, vastaa meille!” Mutta ei kuulunut ääntä, eikä kukaan vastannut. Ja he hyppelivät tekemänsä alttarin ääressä.
27Puolenpäivän aikaan Elia pilkkasi heitä sanoen: ”Huutakaa kovalla äänellä. Onhan hän tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tai ehkä hän on poistunut jonnekin tai on matkalla. Kenties hän nukkuu, ja hänet täytyy herättää.” 28 Baalin profeetat huusivat vielä kovempaa ja viiltelivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta. 29Puolenpäivän jälkeen he joutuivat hurmoksiin ja olivat siinä tilassa aina ruokauhrin toimittamisen aikaan asti. Mutta ei ääntä, ei vastausta, kukaan ei kuullut heitä.
30Silloin Elia sanoi koko kansalle: ”Tulkaa minun luokseni.” Niin kaikki tulivat hänen luokseen. Sitten hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. 31 Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin on Jaakobista polveutuvia heimoja, hänestä, jolle oli tullut tämä Herran sana: ”Sinun nimesi on oleva Israel.” 32Hän rakensi kivistä alttarin Herran nimelle ja kaivoi sen ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä. 33 Hän latoi puut, paloitteli sonnimullikan ja pani kappaleet puiden päälle. 34 Sen jälkeen hän sanoi: ”Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja kaatakaa vesi polttouhrin ja puiden päälle.” Sitten hän sanoi: ”Tehkää se toistamiseen.” He tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: ”Tehkää se kolmannen kerran.” Ja he tekivät niin kolmannen kerran. 35 Vesi valui alttarin ympärille, ja ojakin täyttyi vedellä.
36Kun ruokauhrin aika oli tullut, profeetta Elia astui esiin ja sanoi: ” Herra , Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala. Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että olen tehnyt kaiken tämän sinun käskysi mukaan. 37Vastaa minulle, Herra , vastaa minulle, jotta tämä kansa tietäisi, että sinä, Herra , olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin puoleesi.”
38Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin sekä puut, kivet ja mullan ja nuoli veden, joka oli ojassa. 39 Kun koko kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja sanoivat: ” Herra on Jumala! Herra on Jumala!” 40 Elia sanoi heille: ”Ottakaa kiinni Baalin profeetat, älkää päästäkö ketään pakoon.” Kansa otti heidät kiinni, ja Elia vei heidät Kiisoninpurolle ja surmasi heidät siellä.
Elian rukous ja sateen tulo
41Sitten Elia sanoi Ahabille: ”Nouse, syö ja juo, sillä sateen kohina kuuluu jo.” 42 Ahab lähti syömään ja juomaan, mutta Elia kiipesi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvot polviensa väliin. 43 Hän sanoi palvelijalleen: ”Mene katsomaan merelle päin.” Tämä meni, katseli ja sanoi: ”Ei näy mitään.” Elia sanoi saman seitsemän kertaa. 44 Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: ”Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee merestä.” Silloin Elia sanoi: ”Mene sanomaan Ahabille: Valjasta hevosesi ja lähde alas, ettei sade estäisi sinua.” 45 Kohta tämän jälkeen mustat pilvet peittivät taivaan, nousi tuuli ja alkoi sataa kaatamalla. Ahab nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin. 46 Mutta Herran käsi tuli Elian päälle, hän vyötti kupeensa ja juoksi Ahabin edellä Jisreeliin saakka.
Tällä hetkellä valittuna:
1. Kuninkaiden kirja 18: FinRK
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
© 2012 Raamattu Kansalle ry