ከ{{ምዕራፍ}} ታዋቂ የመጽሐፍ ቅዱስ ጥቅሶች

ያጋሩ

Jumalan Valtakunnašša ei ole tärkietä še, mitä šyyvväh ta juuvvah, vain oikie elämä, rauha ta ilo, mit Pyhä Henki antau. Ken Hristossan takie eläy näin, še on Jumalalla mielehini ta ihmisetki pietäh häntä arvošša.

Kun myö elämmä, elämmä Hospotin omina; ta kun kuolemma, kuolemma Hospotin omina. Niin jotta elämmäkö vain kuolemma, myö olemma Hospotin omie.

Niin jotta kuotelka elyä rauhašša ta lujentua toini toista.

Niin jotta heittäkkä pois toini toisen suutimini. Parempi kaččokkua, jotta että šuattais vellie kompaštumah ettäkä lankiemah riähkäh.

Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottu: – Še on ihan varma, šanou Hospoti, jotta jokahini polvi kumartuu Miun ieššä ta jokahini kieli kiittäy Jumalua. Niin še on, jotta jokahini meistä joutuu vaštuamah Jumalalla omašta elämäštäh.

Ottakkua omah joukkoh šemmoni ihmini, ken on ušošša heikko. Elkyä ruvekkua kiistämäh hänen kera šiitä, mitä mieltä mistäki as's'ašta oletta.

Ken šie olet suutimah toisen käškyläistä? Oman isännän ieššä hiän šeisou tahi kuatuu. Ta šeisouhan hiän, šentäh kun Jumala voit pityä hänet pissyššä.