ከ{{ምዕራፍ}} ታዋቂ የመጽሐፍ ቅዱስ ጥቅሶች

ያጋሩ

Vellet, olkua vain hyvillänä, konša jouvutta monenmoisih muanitukših. Työhän tiijättä, jotta konša tiän uško keštäy muanitukšet, še kašvattau teissä keštämistä.

Kun kuitenki kellä teistä ei olle viisahutta, kyšykkäh šitä Jumalalta. Jumala antau šitä hänellä, Hiän kun niät täyvellä kiällä antau kaikilla eikä moiti, konša häneltä kyšytäh.

No niin, miun armahat vellet, jokahisen pitäy olla aina valmis kuulomah, ka ei pie kiirehtie pakajamah eikä antua valtua vihalla.

Šiitä työ šuatatta keštyä kaiken, ta niin teistä tulou kaikin puolin kypšie ihmisie, šemmosie, kumpasissa ei ole mitänä vikua.

Ruatakkua, mitä šana käšköy, elkyä yksistäh kuunnelkua šitä – muitein valehteletta iččienä.

Ošakaš on še, ken muanitukšet keštäy, šentäh kun muanitukšet keššettyö hiän šuau voitonvenčakši elämän. Šen Jumala toivotti niillä, ket Häntä tykätäh.

Joka hyvä anti ta joka täyvellini lahja tulou ylähyätä, taivahan tähtien Tuatolta. Hänen luona ei mikänä muutu, valo ei vaihu pimiekši.

Še, ken vain kuuntelou šanua eikä rua šen mukah, on kuin mieš, kumpani peilistä kaččelou omua muotuo. Hiän tarkkah kaččou iččieh, lähtöy pois ta šamašša unohtau, mimmoni hiän on.

Jumalan ta Tuaton šilmissä puhaš ta vijatoin uško on šitä, jotta myö huolehimma orpoloista ta leškilöistä, konša hyö ollah muokissa, ta varotamma iččienä, jotta muailma ei pakanoittais meitä.

Elkäh kenkänä muanitukših jouvuttuo šanokkah, jotta Jumala häntä muanittelou. Paha ei voi muanitella Jumalua, ta Iče Hiän ei muanittele ketänä. Ka jokahista muanittau hänen oma himo, mi häntä kuihuttelou ta viettäy pahah.

Olkah alempaisilla okšilla olija velli ylpie šiitä, jotta Jumala noštau hänet korkiella.