Enzimäine Moisein kirju 4
4
Kain da Avel՚
1Adam yhtyi omah akkah Jevah, i Jeva kohtustui da sai Kainan#4:1 Nimi Kain on lähtenyh sanondas «minä sain».. Jeva sanoi: «Ristikanzan sain minä Ižändän avul.» 2Sit häi sai Kainale vellen Avelin. Avelis rodih lambahien paimoi, a Kainas muanruadai.
3Kerran Kain toi Ižändäle lahjakse muan uudizen, 4a Avel՚ toi lambahien enzivuonazii da niilöin razvua. Ižändy hyvin kačoi Avelih da hänen lahjah, 5a Kainan lahjah Häi ni kačahtannuhes ei. Kain paheldui äijäl da painoi piän. 6Ižändy [Jumal] kyzyi Kainal: «Mikse sinä pahelduit, mikse painoit piän? 7Gu luadinet hyvin – etgo sinä nosta piädy? A gu et luadine hyvin, sit riähky vuottau sinuu uksen luo. Sinuu se tahtou, no sinä ole sen ižändänny.»
8Kain sanoi omale vellele Avelile: «Läkkä minunke peldoh.» Konzu hyö oldih pellos, Kain hyppäi käzin Avelih da tapoi händy. 9«Kus on sinun velli Avel՚?» kyzyi Ižändy [Jumal] Kainal. Kain vastai: «En tiijä. Olengo minä vellen vardoiččii?» 10Ižändy sanoi: «Midä sinä ruavoit? Sinun vellen veri kirguu Minule muaspäi. 11Nygöi sinä olet muan kirottu, muan, kudai avai suun, gu ottua sinun käzis sinun vellen veri. 12Konzu sinä rubiet ruadamah muadu, se ei rubie enäm andamah sinule omua vägie. Sinä roittos ajettu da koditoi mual.» 13Kain sanoi Ižändäle [Jumalale]: «Tämä tazuandu minule on jygiembi, migu suau kandua. 14Kačo, nygöi Sinä ajat minuu iäre mual, minä lähten iäre Sinun silmis. Minä roimmos ajettu da koditoi mual. Jogahine, ken tulou vastah, voibi tappua minuu.» 15No Ižändy [Jumal] sanoi hänele: «Ken tappau Kainan, sille tazatah seiččenkerdazesti.» I Ižändy [Jumal] pani Kainah merkin, gu niken vastah tulijois ei tappas händy. 16Muga Kain lähti iäre Ižändän silmis da azetui elämäh Nodan muah, Edeman päivännouzupuolele.
Kainan jälgeläzet
17Kain yhtyi omah akkah, i se kohtustui da sai Enohan. I Kain luadii linnan da andoi sille nimen Enoh, poijan nimen mugah. 18Enohal rodih poigu Irad [Gaidad], Iradal – Mehijael [Maleleil], Mehijaelal – Mafusal, Mafusalal – Lameh. 19Lameh otti ičelleh kaksi akkua: yksi oli Ada, toine – Tsilla [Sellа]. 20Adal rodih poigu Javal i hänes lähtiettih net, kuduat eletäh stuanulois da paimendetah karjua. 21Javalal oli velli Juval, hänes lähtiettih net, kuduat soitetah liiral da pillil. 22Tsillal oli poigu Tuvalkain [Fovel] – seppy, kudai tagoi vaskie da raudua. Tuvalkainal oli sizär Noema.
23Lameh sanoi omile akoile:
– Kuunnelkua minuu, Ada da Tsilla!
Kuulkua, Lamehan akat, midä minä sanon!
Minä tapoin miehen minun satatandas,
miehenallun – ruanas!
24Gu Kainas roinnou tazattu seiččie kerdua,
ga Lamehas – seiččiekymmen kerdua seiččie!
Set da Enos
25Adam myös yhtyi [Jevah,] omah akkah. Jeva sai poijan da pani sille nimen Sif#4:25 Sif mustoittau jevrein sanua «saf» – andua., sikse gu [– kui häi sanoi –] «Jumal andoi minule uvven lapsen Avelin sijah, kuduan tapoi Kain.» 26Sifalgi rodih poigu, kuduale häi andoi nimen Enos. Silloi ruvettih kuččumah abuh Ižändän [Jumalan] nimie.
നിലവിൽ തിരഞ്ഞെടുത്തിരിക്കുന്നു:
Enzimäine Moisein kirju 4: LIVVI
ഹൈലൈറ്റ് ചെയ്യുക
പങ്ക് വെക്കു
പകർത്തുക
നിങ്ങളുടെ എല്ലാ ഉപകരണങ്ങളിലും ഹൈലൈറ്റുകൾ സംരക്ഷിക്കാൻ ആഗ്രഹിക്കുന്നുണ്ടോ? സൈൻ അപ്പ് ചെയ്യുക അല്ലെങ്കിൽ സൈൻ ഇൻ ചെയ്യുക
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
