Enzimäine Moisein kirju 21
21
Isakan roindu
1Ižändy musti Sarrua, kui i uskaldi: täytti Ižändy Oman uskalmon. 2Sarra kohtustui i Jumalan annetul aijal sai vahnale Avraamale poijan. 3Avraam andoi poijale, kudai hänel rodiihes da kuduan sai Sarra, nimen Isakku 4i kaheksandennu päivänny, kui käski hänele Jumal, Avraam ymbärileikkai poijan. 5Sada vuottu oli Avraamale, konzu rodiihes Isakku. 6A Sarra sanoi: «Hyvän kumman luadii minule Jumal: ken kuulou minus, muhahtah hyväs mieles.» 7I vie ližäi: «Ken voinnus sanuo Avraamale, gu hänen Sarra rubieu imettämäh lastu? No vahnal ijäl minä sain hänele poijan!»
Izmailua da Agarii karkoitetah talois
8Lapsi kazvoi. Konzu händy vieraitettih nännis, Avraam luadii suuren stolan. 9Konzu Sarra nägi, kui Avraaman da jegiptalazen Agarin poigu Izmail niärittäy hänen poigua Isakkua, 10häi sanoi Avraamale: «Aja iäre neče orjunaine yhtes poijanke. Hänen poigu ei rodei sinun perijäkse yhtes minun poijan Isakanke!» 11Tämän kuultuu Avraam paheldui äijäl oman poijan [Izmailan] täh. 12No Jumal sanoi hänele: «Älä pie pahuamieldy ni poijan, ni orjunaizen täh. Luaji kaikes muga, kui käsköy Sarra, sikse gu sinun rodu jatkuu Isakas. 13No orjunaizengi poijas Minä luajin suuren rahvahan. Onhäi häigi sinun lapsi.»
14Huondeksel Avraam nouzi aijoi, otti leibiä da puzun vetty, andoi net Agarile, pani hänele selgäh i työndi händy yhtes brihačunke. Agar՚ lähti da käveli yöksyksis Virsavien tyhjäs muas. 15Puzus loppih vezi. Häi jätti brihačun tuhjon alle, 16a iče astui nuolen lennon matkan. Häi sanoi: «En tahto nähtä poijan kuolendua.» Häi istuihes loitomba brihačun vastalpäi, rubei iäneh itkemäh. 17No Jumal kuuli itkun siepäi, kus oli brihačču. Jumalan Anheli taivahaspäi kirgai Agarile: «Midä sinule rodih, Agar՚? Älä varua! Jumal kuuli brihačun itkun siepäi, kus häi on. 18Nouze, nosta brihaččuu, ota händy käis! Minä luajin hänes suuren rahvahan.» 19Jumal avai Agarin silmät – häi nägi vezikaivon. Häi meni da täytti puzun i juotti brihačun.
20Brihačču kazvoi, Jumal oli hänenke. Häi jäi elämäh tyhjäh muah, hänes rodih hyvä piššalimies. 21Häi eli Faranan tyhjäs muas, a akan hänele muamo otti Jegiptaspäi.
Avraam da Avimeleh luajitah sobu Virsavies
22Niih aigoih Avimeleh [Ahuzafanke, kudai oli hänen andilahiensuattai,] da hänen torapiällikkö Fihol tuldih Avraaman luo da sanottih hänele: «Kaikes, midä sinä ruat, Jumal avvuttau sinule. 23Anna sit minule sana Jumalan kauti, gu sinä et menetä ni minuu, ni lapsii, ni vunukkoi minun: kui minä olin hyvä sinuu vaste, muga sinä olet hyvä minuu dai minun muadu vaste, kuduas sinä elät muugalazennu.» 24Avraam andoi sanan, 25no soimai Avimelehua, gu sen orjat otettih hänel kaivo. 26«Minä en tiijä, ken sen luadii», sanoi Avimeleh, «sinä minule nimidä et sanonuh. Minä enzi kerran kuulen.» 27Avraam andoi Avimelehale lammastu da kozua dai lehmiä, i hyö luajittih keskenäh sobu. 28Häi eroitti niis seiččie lammastu, 29i Avimeleh kyzyi: «Mikse sinä eroitit seiččie lammastu?» 30Avraam sanoi: «Ota net minun käis tovestuksekse sit, gu minä kaivoin tämän kaivon.» 31Se kohtu sai nimen Virsavii#21:31 Nimi Virsavii merkiččöy «annetun sanan kaivo»., sikse gu sie hyö annettih sana toine toizele.
32Konzu hyö luajittih sobu Virsavies, Avimeleh da [Ahuzaf, hänen andilahiensuattai da] hänen torajoukon piällikkö Fihol mendih järilleh filistiläzien muah. 33Avraam istutti tamariskupuun Virsavieh da moliihes sie Ižändäle, ilmanigäzele Jumalale. 34Avraam eli hätken muugalazennu filistiläzien muas.
നിലവിൽ തിരഞ്ഞെടുത്തിരിക്കുന്നു:
Enzimäine Moisein kirju 21: LIVVI
ഹൈലൈറ്റ് ചെയ്യുക
പങ്ക് വെക്കു
പകർത്തുക
നിങ്ങളുടെ എല്ലാ ഉപകരണങ്ങളിലും ഹൈലൈറ്റുകൾ സംരക്ഷിക്കാൻ ആഗ്രഹിക്കുന്നുണ്ടോ? സൈൻ അപ്പ് ചെയ്യുക അല്ലെങ്കിൽ സൈൻ ഇൻ ചെയ്യുക
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
Enzimäine Moisein kirju 21
21
Isakan roindu
1Ižändy musti Sarrua, kui i uskaldi: täytti Ižändy Oman uskalmon. 2Sarra kohtustui i Jumalan annetul aijal sai vahnale Avraamale poijan. 3Avraam andoi poijale, kudai hänel rodiihes da kuduan sai Sarra, nimen Isakku 4i kaheksandennu päivänny, kui käski hänele Jumal, Avraam ymbärileikkai poijan. 5Sada vuottu oli Avraamale, konzu rodiihes Isakku. 6A Sarra sanoi: «Hyvän kumman luadii minule Jumal: ken kuulou minus, muhahtah hyväs mieles.» 7I vie ližäi: «Ken voinnus sanuo Avraamale, gu hänen Sarra rubieu imettämäh lastu? No vahnal ijäl minä sain hänele poijan!»
Izmailua da Agarii karkoitetah talois
8Lapsi kazvoi. Konzu händy vieraitettih nännis, Avraam luadii suuren stolan. 9Konzu Sarra nägi, kui Avraaman da jegiptalazen Agarin poigu Izmail niärittäy hänen poigua Isakkua, 10häi sanoi Avraamale: «Aja iäre neče orjunaine yhtes poijanke. Hänen poigu ei rodei sinun perijäkse yhtes minun poijan Isakanke!» 11Tämän kuultuu Avraam paheldui äijäl oman poijan [Izmailan] täh. 12No Jumal sanoi hänele: «Älä pie pahuamieldy ni poijan, ni orjunaizen täh. Luaji kaikes muga, kui käsköy Sarra, sikse gu sinun rodu jatkuu Isakas. 13No orjunaizengi poijas Minä luajin suuren rahvahan. Onhäi häigi sinun lapsi.»
14Huondeksel Avraam nouzi aijoi, otti leibiä da puzun vetty, andoi net Agarile, pani hänele selgäh i työndi händy yhtes brihačunke. Agar՚ lähti da käveli yöksyksis Virsavien tyhjäs muas. 15Puzus loppih vezi. Häi jätti brihačun tuhjon alle, 16a iče astui nuolen lennon matkan. Häi sanoi: «En tahto nähtä poijan kuolendua.» Häi istuihes loitomba brihačun vastalpäi, rubei iäneh itkemäh. 17No Jumal kuuli itkun siepäi, kus oli brihačču. Jumalan Anheli taivahaspäi kirgai Agarile: «Midä sinule rodih, Agar՚? Älä varua! Jumal kuuli brihačun itkun siepäi, kus häi on. 18Nouze, nosta brihaččuu, ota händy käis! Minä luajin hänes suuren rahvahan.» 19Jumal avai Agarin silmät – häi nägi vezikaivon. Häi meni da täytti puzun i juotti brihačun.
20Brihačču kazvoi, Jumal oli hänenke. Häi jäi elämäh tyhjäh muah, hänes rodih hyvä piššalimies. 21Häi eli Faranan tyhjäs muas, a akan hänele muamo otti Jegiptaspäi.
Avraam da Avimeleh luajitah sobu Virsavies
22Niih aigoih Avimeleh [Ahuzafanke, kudai oli hänen andilahiensuattai,] da hänen torapiällikkö Fihol tuldih Avraaman luo da sanottih hänele: «Kaikes, midä sinä ruat, Jumal avvuttau sinule. 23Anna sit minule sana Jumalan kauti, gu sinä et menetä ni minuu, ni lapsii, ni vunukkoi minun: kui minä olin hyvä sinuu vaste, muga sinä olet hyvä minuu dai minun muadu vaste, kuduas sinä elät muugalazennu.» 24Avraam andoi sanan, 25no soimai Avimelehua, gu sen orjat otettih hänel kaivo. 26«Minä en tiijä, ken sen luadii», sanoi Avimeleh, «sinä minule nimidä et sanonuh. Minä enzi kerran kuulen.» 27Avraam andoi Avimelehale lammastu da kozua dai lehmiä, i hyö luajittih keskenäh sobu. 28Häi eroitti niis seiččie lammastu, 29i Avimeleh kyzyi: «Mikse sinä eroitit seiččie lammastu?» 30Avraam sanoi: «Ota net minun käis tovestuksekse sit, gu minä kaivoin tämän kaivon.» 31Se kohtu sai nimen Virsavii#21:31 Nimi Virsavii merkiččöy «annetun sanan kaivo»., sikse gu sie hyö annettih sana toine toizele.
32Konzu hyö luajittih sobu Virsavies, Avimeleh da [Ahuzaf, hänen andilahiensuattai da] hänen torajoukon piällikkö Fihol mendih järilleh filistiläzien muah. 33Avraam istutti tamariskupuun Virsavieh da moliihes sie Ižändäle, ilmanigäzele Jumalale. 34Avraam eli hätken muugalazennu filistiläzien muas.
നിലവിൽ തിരഞ്ഞെടുത്തിരിക്കുന്നു:
:
ഹൈലൈറ്റ് ചെയ്യുക
പങ്ക് വെക്കു
പകർത്തുക
നിങ്ങളുടെ എല്ലാ ഉപകരണങ്ങളിലും ഹൈലൈറ്റുകൾ സംരക്ഷിക്കാൻ ആഗ്രഹിക്കുന്നുണ്ടോ? സൈൻ അപ്പ് ചെയ്യുക അല്ലെങ്കിൽ സൈൻ ഇൻ ചെയ്യുക
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003