1
Kirje roomalaisille 4:20-21
Kirkkoraamattu 1992
FB92
Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut.
Муқоиса
Kirje roomalaisille 4:20-21 омӯзед
2
Kirje roomalaisille 4:17
niin kuin on kirjoitettu: »Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.» Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan.
Kirje roomalaisille 4:17 омӯзед
3
Kirje roomalaisille 4:25
Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Kirje roomalaisille 4:25 омӯзед
4
Kirje roomalaisille 4:18
Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: »Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.»
Kirje roomalaisille 4:18 омӯзед
5
Kirje roomalaisille 4:16
Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä
Kirje roomalaisille 4:16 омӯзед
6
Kirje roomalaisille 4:7-8
– Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois. Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.
Kirje roomalaisille 4:7-8 омӯзед
7
Kirje roomalaisille 4:3
Mitä sanovat kirjoitukset? »Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.»
Kirje roomalaisille 4:3 омӯзед