Herää Löytämään Jumalan Tahto Omaan Elämääsi

Devotional

Jos kohtaan vastustusta, olenko Jumalan tahdon ulkopuolella?   




Olemme kaikki kuulleet kliseitä kuten ”Kun Jumala johdattaa, silloin hän pitää huolen”. Vaikka tämän kaltaisissa kuluneissa ajatuksissa on tietty totuuden elementti, ne antavat usein väärän käsityksen siitä, että jos joku on Jumalan tahdossa, kaikki on helppoa. Tämä väärinkäsitys voi saada henkilön kyselemään jatkuvasti Jumalan kutsumuksen ja tahdon perään. Mitä tapahtuu, kun pankkitili on tyhjä ja haasteita on joka puolella? Päättelemmekö silloin, että Jumala ei ole kanssamme? Pitäisikö meidän kääntyä takaisin tai lopettaa, kun tulee vastoinkäymisiä?




Jumalan kutsumuksen seuraaminen ei takaa sitä, etteikö meille tulisi vaikeuksia ja hankaluuksia. Totuus on itse asiassa päinvastainen. Jeesus sanoi opetuslapsilleen Johanneksen evankeliumissa 16:33: ”Maailmassa teillä on ahdistus.” Paavali sanoi toisessa kirjeessään Timoteukselle 3:12, että kaikki, jotka elävät jumalisesti, joutuvat kärsimään. Mutta kärsimyksen keskellä on rauha, ja jokainen kohtaamamme vaikeus muovaa luonnettamme ja tuo meitä lähemmäksi Jumalaa. 


Kun olet päässyt uskon kriisistä läpi ja kokenut Jumalan huolenpidon ja voiman; kun hän on nostanut sinut ylös mutaisesta kuopasta ja asettanut jalkasi kalliolle; kun hän on osoittanut uskollisuutensa sinua kohtaan kerta toisensa jälkeen, silloin sinä astut ulos erämaasta tietäen että Pyhän Hengen voima on sinussa ja voit vaeltaa siinä. 


Raamattu on täynnä ”erämaakokemuksia”, joita suuret Jumalan miehet ja naiset kokivat. Kertomukset heidät vaikeuksistaan ja hankaluuksistaan eivät ole vain satunnaisia sivuhyppäyksiä. Ne ovat keskeisiä elementtejä heidän tarinassaan, koska Jumala käytti erämaata muuttaakseen nämä tavalliset ihmiset uskon sankareiksi. 


Jumalan tahdossa oleminen ei tarkoita, ettei koskaan tulisi takaiskuja ja että olisimme immuuneja vaikeuksille. Mutta erämaankin keskellä Jumala levittää siipensä yllemme ja kiertää ympärillämme niin kuin kotka, jotka suojelee poikasiaan. Hän varjelee meitä kuin silmäteräänsä eikä koskaan anna meidän hukkua (5 Moos 32:10-11).