Herää Löytämään Jumalan Tahto Omaan Elämääsi

Devotional

Jumalan tahdon löytäminen murtuneisuuden laaksossa  


Vuosia sitten näin näyn, jossa oli pato. Toisella puolella oli valtava joki, mutta toinen puoli oli kuivaa ja halkeillutta maata. Ymmärsin, että joki edusti Jumalan kirkkautta ja kuiva maa edusti maailmaa. Tiesin intuitiivisesti, että joen pitäisi tulvia kuivan maan päälle niin kuin Raamatussa sanotaan: ”Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren” (Hab 2:14). Mutta padon korkea muuri vaikutti läpipääsemättömältä. Yhtäkkiä näin jotakin muuta. Muuriin alkoi tulla pieniä halkeamia, ja hyvin ohuita vesisuihkuja ruiskusi näistä raoista. Pian yhä suurempia määriä vettä tuli muurin raoista kunnes vettä tuli joka puolelta. Yhtäkkiä koko muuri pyyhkiytyi hetkessä alas, ja virta levittäytyi kuivalle maalle niin ettei yksikään paikka jäänyt kuivaksi. 




Tiesin vaistomaisesti, että halkeamat muurissa edustivat ”murtuneita” miehiä ja naisia. He ovat niitä, jotka ovat antaneet elämänsä Jumalalle ja rukoilevat Jeesusta: ”Älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” Yhtäkkiä tiesin kuinka Herran kirkkaus peittäisi maan niin kuin vedet peittävät meren. Vielä nytkin juuri noiden ihmisten kautta Jumalan valtakunta valtaa tilaa langenneesta maailmasta. Jumalan iankaikkinen kirkkaus tunkeutuu luonnolliseen maailmaan murtuneiden miesten ja naisten kautta. Ja kun Jumalan valtakunta tulee yhteyteen langenneen maailman kanssa, alamme nähdä taivaallisia vaikutuksia: sairaat paranevat, kuolleet nousevat ylös, kahleet katkeavat ja yliluonnollisia asioita alkaa tapahtua. 




Juuri näitä asioita Jeesus teki ollessaan maan päällä. ”Älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun” ei ollut vain rukous, jota Jeesus rukoili ennen ristiinnaulitsemistaan. Se oli hänen sydämensä muuttumaton asenne. Hän aina eli ja vaelsi täysin alistuneena Jumalan tahtoon. Joka paikassa, minne Jeesus meni, hän opetti Jumalan valtakunnasta, mutta hän ei ainoastaan puhunut siitä, vaan hän osoitti kuinka se toimii!




Ensiksi, Jumalan valtakunta oli hänessä, koska hän oli täysin alistunut Isänsä tahtoon. Sen seurauksena valtakunta ilmeni kaikkialla, minne hän meni: sairaat paranivat, kuolleet nousivat ylös ja riivaajat pakenivat. ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa” ei ollut Jeesuksen toiveikasta pohdintaa kuvitteellisesta utopiasta. Jeesus toteutti oman rukouksensa ja näytti meille kuinka siihen tulee vastaus. Jeesuksen kautta Jumalan tahto tapahtui maan päällä niin kuin se on taivaassa. Tämän Jumala haluaa tehdä meidänkin elämämme kautta. Kaikki alkaa kuitenkin siitä, että tulemme paikkaan, jossa meidän tahtomme on alistunut Jumalan tahtoon: ”Älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” Tässä alistuneisuuden paikassa löydämme Jumalan tahdon elämäämme varten ja toteutamme sen. Kreikkalainen termi ”etsiä” on toiminnan sana. Se on jatkuvaa. Tämä on tärkeä ymmärtää, koska Jumalan tahdon löytäminen omaan elämäämme ei ole vain määränpään saavuttamista. Se on sydämen asenne! Ei ole kyse vain oikean urapolun valitsemisesta tai oikean aviopuolison löytämisestä. Se on jatkuva sydämen asenne, jossa asetamme Jumalan tahdon omamme yläpuolelle. Se on elinikäinen rukous: ”Älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” Meidän tulee jatkaa Jumalan seuraamista ja hänen tottelemistaan niin kauan kuin elämme. Jumalan tahdon löytäminen omaan elämäämme tapahtuu päivittäin, kun jatkuvasti ja uskollisesti pyrimme tuntemaan ja tekemään hänen tahtonsa. 




Kun olemme matkalla löytääksemme Jumalan tahdon, kapea tie kulkee pimeän laakson läpi, jossa Jumala koettelee sydäntämme ja murtaa meidät. Murtamisprosessi on epämukava, mutta on hyvin tärkeää kestää se, jos haluamme nähdä Jumalan tahdon toteutuvan elämässämme. Murtuneisuuden laaksossa opimme sanomaan: ”Älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” Vaikka tämä murtuneisuus on tuskallista, se vapauttaa hämmästyttävän voiman ja tekee meistä hyödyllisen Jumalalle. 




Puhuessaan Jumalan voimasta Paavali sanoo toisessa korinttolaiskirjeessä 4:7: ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” Ennen kuin sisällämme oleva suuri voima voi vapautua, meidät täytyy murtaa kuin Gideonin saviruukut. 




Kun olemme murrettuja saviastioita, silloin Jumalan voima loistaa ulos ja hän saa kaiken kunnian. Siksi Paavali sanoo: ”Sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä… että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: ’Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra’” (1 Kor 1:27–29, 31). Jumala haluaa käyttää murtuneita astioita, koska heidän kauttaan hän saa eniten kunniaa!


 


Viimeisellä aterialla Jeesus otti ehtoollisleivän ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka on teidän edestänne murrettu” (1 Kor 11:24, engl. käännös). Murtuminen, josta hän puhui, oli hänen tuleva ristiinnnaulitsemisensa. Tuo murtuminen vapauttaisi maailman suurimman voiman. Apostoli Paavali sanoo: ”Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa” (Gal 2:19-20). Kun olemme ristiinnaulitut Kristuksen kanssa, tämä itsellemme kuoleminen murtaa meidät ja antaa Kristuksen elämän virrata ulos meistä. Murtunut henkilö on sellainen, joka on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa. Tämän kaltaisessa ihmisessä tapahtuu Jumalan tahto, ja hänessä Jumalan valtakunta on läsnä ja virtaa ympäröivään maailmaan.