Herää Löytämään Jumalan Tahto Omaan Elämääsi

Day 4 of 8 • This day’s reading

Devotional

Armo tulee lahjan mukana


Kuulen monien saarnaajien puhuvan nykyään ”loppuunpalamisesta”, eikä se yllätä minua. Kuvittelepa pastoria, joka on saanut ihmeellisen lahjan pastorin virkaansa. Hän käyttää Jumalalta saamaansa lahjaa sataprosenttisesti, mutta se on vain 20 prosenttia siitä mitä seurakunta tarvitsee. Pastori tekee työtä kellon ympäri ja yrittää antaa sata prosenttia siitä, mitä seurakunta tarvitsee tullakseen täydelliseksi ja rakennetuksi efesolaiskirjeen 4:12 mukaan. Pastorilla on kuitenkin vain 20 prosenttia armoa työn tekemiseen! Jokainen voi huomata, että tässä on katastrofin resepti. Jos ihmisen ruumis toimii vain 20-prosenttisesti, sanoisimme henkilön olevan vammainen. Jos lentokoneen toimintakyvystä jäisi jäljelle vain 20 prosenttia, sen täytyisi tehdä pakkolasku. Jos yrityksen tuotanto olisi vain 20-prosenttista, se joutuisi pian konkurssiin. 




Filippiläiskirjeen 1. luvussa Paavali puhuu palvelutyönsä kumppaneille (niille jotka tukivat häntä taloudellisesti). Jakeessa 5 hän ilmaisee kiitollisuutensa heidän kumppanuudestaan evankeliumin työssä, ja jakeessa 7 hän sanoo: ”Te… olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.” Ymmärrätkö, että voit todellakin hyödyntää jonkun toisen elämän yllä olevaa armoa? Tekemällä yhteistyötä Paavalin lahjan kanssa efesolaiset tulivat osallisiksi hänen armostaan! Mennäänpä takaisin esimerkkipastoriini, joka on loppuun palamaisillaan. Hänen ei tulisi yrittää täyttää sataa prosenttia seurakuntansa tarpeista omalla 20-prosenttisella lahjallaan ja armollaan, vaan hänen pitäisi olla yhteistyössä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat lahjakkaita alueilla, missä hän itse ei ole. Kun hän tekee yhteistyötä heidän lahjojensa kanssa, hän tulee itse osalliseksi heidän armostaan, ja koko seurakunta saa hyödyn. 




Periaate on yksinkertainen, mutta hyvin syvällinen. Efesolaiskirje 4:7 kiteyttää sen: ”Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.” Armo tulee lahjan mukana!




Vaikka jae onkin viiden palvelulahjan kuvauksen yhteydessä, sitä voi soveltaa muihinkin kuin ”kokoaikaiseen palvelutyöhön” kutsuttuihin. Raamattu sanoo, että armo on annettu jokaiselle meistä Kristuksen lahjan mitan mukaan. Kun Jumala kutsuu sinut tekemään jotakin, hän antaa aina täydellisen mitan armoa, niin että voit toimia lahjoissasi. Mutta jos yrität toimia lahjasi ulkopuolella, huomaat että se on vaikeaa, raskasta ja kurjaa, koska sitä varten ei ole armoa. 




Otetaan esimerkiksi sellainen henkilö, joka on kutsuttu selibaattielämään. Apostoli Paavali oli sellainen. Hän sanoi 1. korinttolaiskirjeen 7. luvussa, että naimattomana pysyminen on hyvä asia. Hän meni niin pitkälle, että sanoi 7. jakeessa: ”Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin [itsehillinnässä]; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen.” Vaikka Paavali piti naimattomuutta parempana ja toivoi että kaikki muutkin olisivat naimattomia, hänellä oli viisautta tunnustaa, että hänen kykynsä viettää onnellista ja täyttä elämää ilman aviopuolisoa oli erityinen lahja Jumalalta. 




Paavali ymmärsi, että ilman lahjaa ei olisi armoa. Siksi Paavali sanoi varoituksen sanan niistä, jotka kielsivät avioliiton (1 Tim. 4:3). Olemme nähneet nykypäivän roomalaiskatolisessa kirkossa pappeja, joita on kielletty menemästä naimisiin, vaikka monella ei ole lahjaa eikä armoa pysyä naimattomana. Tuloksena on ollut hirvittävä kansainvälinen skandaali, joka on häpäissyt kristinuskoa ja vienyt monia pappeja vankilaan. Paavalin aviottomuus oli lahja, ja sen myötä Jumala oli antanut hänelle armon. Ilman armoa Paavali ei olisi nähnyt naimattomuuttaan lahjana, vaan taakkana. 




Tähän voi liittää vielä yhden mielenkiintoisen lisähuomautuksen. Koska Paavalille annettiin kutsumus tai ”lahja” ja sen myötä armo viettää selibaattielämää, hän sanoi: ”Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin.” Olen huomannut, että kun jonkun henkilön elämässä on lahja ja armo tehdä jotakin, se vaikuttaa hänestä itsestään luonnolliselta ja ilmeiseltä. Hän ajattelee, että kaikkien muidenkin pitäisi tehdä niin. Tästä periaatteesta voimme oppia kaksi asiaa. 




 Ensiksi, älä yritä pakottaa ympärilläsi olevia ihmisiä tekemään mitä Jumala on kutsunut sinut tekemään. Äläkä halveksi heitä siitä, että he tekevät muuta kuin mitä itse pidät niin tärkeänä. Tunnusta asianlaita niin kuin Paavali sanoi: ”Kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen” (1 Kor 7:7). Toiseksi, jos ajattelet että kaikkien pitäisi tehdä jotakin tiettyä asiaa, on mahdollista että juuri sinut on kutsuttu tekemään sitä! Jos ajattelet että kaikkien pitäisi olla evankelistoja, olet luultavasti evankelista. Jos ajattelet että jokaisen pitäisi olla poliittinen aktivisti, silloin Jumala luultavasti kutsuu juuri sinua siihen!




Kun Jumalan lahja ja armo lepää henkilön päällä tiettyä tehtävää tai kutsumusta varten, hän pystyy tekemään iloiten sen, mikä tuntuisi vaikealta tai jopa mahdottomalta muille. On mielenkiintoista, että poikana pelkäsin sitä, että minut lähetettäisiin viidakkoon totellakseni kutsumusta, mutta nykyään menen usein ”viidakkoon” saarnaamaan evankeliumia Afrikassa – eikä mikään ole minulle mieluisampaa kuin se. Rakastan elämääni, ja rakastan kutsumustani lähetyssaarnaajana ja evankelistana. Lapsena en ollut ymmärtänyt tätä suurta totuutta: armo tulee lahjan mukana, ja armo on ratkaiseva tekijä.  


 


Kun ymmärrät nämä asiat, sinun ei koskaan tarvitse pelätä Jumalan tahdon löytämistä elämääsi varten. Jos hän kutsuu sinut johonkin, hän antaa sinulle siihen myös armon. Kun olet Jumalan tahdossa, hänen armonsa peittämänä, se on maailman ihmeellisin olinpaikka. 




Ylistä Jumalaa tänään siitä, ettei hän koskaan kutsu sinua tekemään mitään sellaista, jonka toteuttamiseen hän ei ole jo antanut armoaan.