«Da», sanoi unis Jumal, «Minä tiijän, sinä luajiit tämän oman sydämen prostohuos, sikse Minä en andanuh sinule luadie riähkiä Minun ies da yhtyö tämän naizenke. A nygöi anna akku järilleh ukole. Häi on sanankandai, häi molihes sinus, i sinä jiät eloh. Tiijä se: gu et kiännytänne akkua ukole, sit nepremenno kuolet, sinä dai kai sinun rodu.»