Roomalaiskirje 4
FB92
4
Abrahamin esimerkki
1Mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen? 2Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojensa perusteella, hänellä oli aihetta ylpeillä – ei kuitenkaan Jumalan edessä. 3#1. Moos. 15:6; Gal. 3:6; Jaak. 2:23Mitä sanovat kirjoitukset? »Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.» 4#Matt. 20:12; Room. 11:6Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. 5#Joh. 6:29; Room. 3:28; 2. Kor. 5:19; Fil. 3:9Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. 6Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta:
7 # Ps. 32:1,2 – Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi
ja joiden synnit on pyyhitty pois.
8Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.
9Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen vain ympärileikattuja vai myös ympärileikkaamattomia? Mehän sanomme: »Jumala katsoi Abrahamille vanhurskaudeksi uskon.» 10Oliko Abraham silloin ympärileikattu? Ei ollut, hän oli vielä ympärileikkaamaton. 11#1. Moos. 17:11; Room. 3:22; Gal. 3:7Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileikkaamattomana uskoi. Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi, vaikka he ovat ympärileikkaamattomia. 12#Matt. 3:9; Luuk. 19:9Samoin hän on ympärileikattujen isä, jos nämä myös seuraavat sitä uskon tietä, jota isämme Abraham kulki ollessaan vielä ympärileikkaamaton.
Usko ja Jumalan lupaus
13 # 1. Moos. 15:5,6; Room. 9:8; Gal. 3:18 Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi. 14Jos näet perillisiä ovat ne, jotka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa. 15#Room. 5:13; 1. Kor. 15:56; Gal. 3:10Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.
16 # Room. 3:24, 9:8; Gal. 3:18 Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, 17#1. Moos. 17:4 | Joh. 5:21niin kuin on kirjoitettu: »Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.» Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. 18#1. Moos. 15:5Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: »Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.» 19#1. Moos. 17:17, 18:11Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. 20#Hepr. 11:11,12Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian 21#Hepr. 11:17–19varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. 22Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.
23 # Room. 15:4; 1. Kor. 9:10, 10:11 Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, 24#Ap. t. 2:24; Room. 10:9vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. 25#Room. 8:32; 1. Kor. 15:17; 2. Kor. 5:21; Gal. 1:4Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.

© Suomennoksen tekijänoikeudet: Kirkon keskusrahasto, Evangelical Lutheran Church of Finland

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992