Jobin kirja 6
FB92

Jobin kirja 6

6
Jobin toinen puhe
Kunpa Jumala leikkaisi poikki elämäni langan!
1Nyt Job puhui:
2– Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni,
panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!
3Ne painavat enemmän kuin meren hiekka.
Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?
4 # 5. Moos. 32:23+ Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun,
niiden myrkkyä minun sieluni juo,
minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.
5Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea,
mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
6Kuka huolisi suolatonta ruokaa,
kenelle maistuisi limainen malva?
7Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää,
voin pahoin, kun vain näenkin sitä.
8Kunpa pyyntöni kuultaisiin!
Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,
9ja murskaisi minut!
Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi
leikata poikki minun elämäni langan.
10En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta!
Vaikka tuskani ei armoa anna,
minä hyppelisin riemusta,
sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut,
en ole koskaan kieltänyt.
Missä ovat ystävät?
11Mistä saan voimaa, että vielä kestän?
Mistä päämäärän, että vielä jaksan?
12Onko minun voimani kuin kiveä,
ovatko lihakseni rautaa?
13Ei. Minä olen lopussa,
kaikki on toivotonta.
14Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon –
joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.
15 # Jer. 15:18 Minun ystäväni ovat pettäneet minut
kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.
16Kun jää sulaa, puro samenee,
se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.
17Mutta pian vedet ehtyvät,
ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.
18Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa,
eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.
19Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle,
Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.
20Kaikki pettyvät:
karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.
21Te olette nyt minulle tyhjän veroiset:
minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.
Job on pettynyt ystäviinsä
22Olenko pyytänyt teiltä jotakin?
Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?
23 # Jer. 15:21 Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani,
ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?
24Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa.
Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.
25Rehti puhe ei ketään vahingoita.
Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?
26Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua
ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.
27Te heitätte orvosta arpaa
ja olette valmiit myymään ystävänne.
28Katsokaa nyt minua silmiin:
valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?
29Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi.
Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!
30Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja?
Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007


Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992