Job 39
FB92
39
1Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo,
hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?
2Tiedätkö sinä niiden oikean hetken,
lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?
3Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa,
ja kohta niiden tuskat ovat ohi.
4Vasat kasvavat ja varttuvat,
lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.
5 # Job 24:5 Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan,
kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?
6Minä annoin sille asuttavaksi aron,
olinpaikaksi suolaisen aavikon.
7Se halveksii kaupungin hälinää,
ei se tottele ajajan huutoja.
8Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet!
Sieltä se etsii kaikkea vihreää.
Oletko taivuttanut villihärän tottelemaan?
9 # 4. Moos. 24:8 Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan
tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?
10Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle,
äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?
11Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen,
voitko panna sen tekemään työt puolestasi?
12Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen,
sekö tuo viljasi puimatantereelle?
Sinäkö loit strutsin, nopeasti juoksevan linnun?
13Rajusti lyö strutsi siivillään,
mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:
14maahan se laskee munansa
ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.
15Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla,
että jokin eläin voi ne tallata.
16 # Valit. 4:3 Se on poikasilleen tyly,
aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan,
se ei tunnu välittävän,
vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.
17Jumala epäsi siltä viisauden,
ei suonut sille ymmärrystä.
18Mutta kun se kiitää kaula ojossa,
se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.
Sinäkö annoit hevoselle voiman?
19Sinäkö annoit hevoselle sen voiman,
sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?
20Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka?
Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,
21innoissaan se kuopii maata tasangolla,
uljaana se ryntää taisteluun.
22Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky
eikä se pakene miekan tieltä.
23Sen yläpuolella rämisee nuoliviini,
välkkyy keihäs ja sotakirves.
24Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta,
mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.
25Kun torvi soi, se hirnuu: »Hahaa!»
Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan,
päälliköiden huudot ja taistelun jylyn.
Sinäkö nostat haukan korkeuksiin?
26Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan,
kun se levittää siipensä etelätuuleen?
27Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin
ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?
28Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä,
kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.
29Sieltä se tähystää syötävää,
kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.
30 # Hab. 1:8; Matt. 24:28; Luuk. 17:37 Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta!
Missä on ruumiita, sinne se rientää.

© Suomennoksen tekijänoikeudet: Kirkon keskusrahasto, Evangelical Lutheran Church of Finland

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992