Job 30
FB92
30
Nyt olen pilkan kohde
1 # Job 29:8 Ja nyt he nauravat minulle,
miehet, minua nuoremmat –
nuo, joiden isiä en pitänyt minään,
en kelvollisina edes paimenkoirieni pariin!
2Mitä hyötyä heistä olisi minulle?
He ovat jo menettäneet voimansa,
3he riutuvat puutteessa ja ankarassa nälässä,
kaluavat kuivia varpuja autiossa maassa.
4He keräävät pensaikosta suolaheinää,
heidän leipänään ovat kinsterin juuret.
5Ihmisten parista heidät on ajettu pois,
niin kuin varasta heitä seuraavat vihaiset huudot.
6He asuvat rotkojen rinteillä
maakuopissa ja kallionkoloissa.
7Piikkipensaiden keskellä he ulvovat,
karhiaisten alle he sulloutuvat yhteen.
8He ovat nimetöntä hylkyjoukkoa,
piiskaniskuin heidät on karkotettu maasta.
9 # Job 17:6; Ps. 69:12; Valit. 3:14 Ja nuo ovat tehneet minusta pilkkalaulun!
Heidän keskuudessaan minusta on tullut sananparsi.
10 # Job 19:19 | Job 17:6; Jes. 50:6 He inhoavat minua, pysyttelevät minusta kaukana,
sumeilematta he sylkevät minua päin kasvoja.
11Jumala on katkaissut minun jouseni jänteen,
hän on lannistanut minut.
Siksi ei mikään heitä pidättele, kun he näkevät minut.
Lauma hyökkää kimppuuni
12 # Job 19:12 Nuo käärmeensikiöt hyökkäävät kimppuuni,
he lyövät jalat altani.
Minun tuhokseni pystytetään rynnäkkövalleja.
13He ovat katkaisseet minulta pakotien.
Halukkaasti, apua pyytämättä
he ajavat minua perikatoon.
14 # Job 16:14 He tulevat kuin muurin leveästä murtumasta,
he vyöryvät kohti ja tuovat tuhon.
15Kauhu saa minut valtaansa,
taivaan tuuliin katoaa arvoni ja kunniani,
ja minun toivoni häipyy tyhjiin kuin pilvi.
16 # Ps. 22:15 Ja nyt, onnettomuudet tarttuvat minuun
ja elämä valuu minusta pois.
17Yön tullen tuska poraa luuni minusta irti,
kipu nakertaa minua, se ei koskaan nuku.
18Vaatteeni kiristyvät ympärilleni,
paitani kiertyy kuristamaan minua.
19Jumala on heittänyt minut maahan,
ja minä olen kuin tomua ja tuhkaa.
Sinä et vastaa minulle, Jumala
20 # Ps. 22:3 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa,
minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua.
21Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan,
rajusti sinun kätesi minua ravistelee.
22Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkään
ja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi.
23 # Ps. 90:3 Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin,
paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää.
24Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään,
eikö onnettomuuden uhri huuda apua?
25 # Job 4:3,4, 29:12–17 Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa?
Enkö minä surrut köyhien osaa?
26 # Jer. 14:19 Hyvää minä odotin, mutta paha tuli,
odotin valoa, mutta tuli pimeys.
Minä kuljen suruvaatteessa
27Sisälläni kuohuu, sydämeni ei rauhoitu,
sillä jokainen päivä tuo vain tuskaa.
28Suruvaatteessa minä kuljen, aurinkoa ei näy.
Ihmisten keskeltä minä kohottaudun ja anelen apua.
29 # Ps. 102:7; Miika 1:8 Sakaalit ovat minun veljiäni,
minun kumppaneitani kamelikurjet!
30Minun ihoni mustuu ja lohkeilee,
luitani korventaa kuumeen polte.
31Murhetta soi minun harppuni,
minun huiluni itkun ääniä.

© Suomennoksen tekijänoikeudet: Kirkon keskusrahasto, Evangelical Lutheran Church of Finland

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992