Jobin kirja 27
FB92

Jobin kirja 27

27
Uskokaa minua, olen syytön
1Job jatkoi puhettaan:
2– Niin totta kuin Jumala, Kaikkivaltias, elää,
hän, joka on kohdellut minua väärin
ja katkeroittanut elämäni:
3niin kauan kuin henkeni on tallella,
niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys,
4minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä
eivätkä huuleni kuiskaile petosta!
5Ei! Ikinä en myönnä, että te olisitte oikeassa!
Puolustan syyttömyyttäni vaikka kuolemaan saakka.
6 # 1. Kor. 4:4 Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi.
Omatuntoni ei minua syytä,
ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.
Rajumyrsky vie jumalattoman
7Käyköön vihollisilleni niin kuin käy pahantekijöille,
käyköön vastustajilleni niin kuin käy rikollisille!
8 # Luuk. 12:20 Mitä toivoa on Jumalasta luopuneella,
kun hänen elämänsä päättyy,
kun Jumala ottaa hänen elämänsä pois?
9 # Job 22:27 Ei Jumala kuule hänen huutoaan,
kun hän on ahdingossa.
10 # Job 22:26 Ei hän voi riemuita Kaikkivaltiaasta,
ei vapaasti kääntyä Jumalan puoleen!
11Minä kerron teille, miten mahtava on Jumalan voima,
kerron, miten Kaikkivaltias toimii.
12Olettehan kyllä jo kaiken nähneet.
Miksi siis puhutte joutavia?
13Tällainen on Jumalasta luopuneen osa,
tällaisen palkan Kaikkivaltias maksaa armottomalle miehelle:
14 # Job 18:19 Olipa hänellä lapsia miten paljon tahansa,
heidän kohtalokseen tulee miekka,
hänen lapsenlapsensa näkevät nälkää.
15 # Jer. 22:18 Eloon jääneet surmaa rutto,
lesket eivät saa viettää valittajaisia.
16Jumalattomalla on hopeaa kuin maan tomua
ja vaatteita kuin meren mutaa –
17 # Sananl. 13:22, 28:8; Saarn. 2:26 hän hankkii ne itselleen,
mutta vanhurskas ne pukee ylleen,
ja hopean jakavat viattomat keskenään.
18 # Job 8:14,15 Talo, jonka hän rakentaa, on hatara,
kuin seitti tai kuin vartijan maja pellolla.
19 # Job 1:13–19 Rikkaana miehenä hän menee nukkumaan –
kun hän avaa silmänsä, kaikki on mennyttä.
20 # Job 18:11, 20:28 Kauhu tavoittaa hänet kuin tulva-aalto,
myrskynpyörre tempaa hänet mukaansa yöllä.
21 # Job 21:18; Jes. 27:8 Itätuuli riuhtaisee hänet ilmaan, vie hänet pois,
sinkoaa hänet oudolle seudulle.
22 # 5. Moos. 32:23; Job 6:4; Ps. 38:3 Säälimättä se riepottelee häntä,
turhaan hän pyrkii pakoon.
23 # Valit. 2:15 Pilkaten se paukuttaa hänelle käsiään
ja viheltää viedessään hänet pois.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007


Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992