Jobin kirja 23
FB92

Jobin kirja 23

23
Jobin kahdeksas puhe
Olen etsinyt Jumalaa
1Nyt Job sanoi:
2– Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan.
Murehtiminen vie minulta voimat.
3Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää
ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!
4Minä esittäisin hänelle asiani
ja toisin julki kaikki todisteeni.
5Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa,
ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.
6Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla?
Ei, hän kuuntelisi minua.
7Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies,
ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.
8Jos minä menen itään, ei hän ole siellä,
jos länteen – ei merkkiäkään hänestä!
9Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini,
jos etelään – en näe häntä!
10 # Job 14:16, 34:21 | Sananl. 17:3+ Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni.
Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa – minä kestän.
11 # Ps. 17:5, 119:1 Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni,
hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut.
12Hänen sanansa käskyjä minä tottelen,
minä pidän ne aina silmieni edessä.
Jumala on suuri ja ankara
13 # Job 42:2; Ps. 115:3, 135:6 Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa?
Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
14Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt,
eikä sitä ole vähän.
15Siksi minä pelästyn, kun hänet näen,
kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.
16Jumala on lannistanut rohkeuteni,
minä kauhistun Kaikkivaltiasta.
17Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan,
ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007


Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992