Jobin kirja 12
FB92

Jobin kirja 12

12
Jobin neljäs puhe
Minullakin on viisautta
1Nyt Job sanoi:
2– No olivatpa äänessä viisaat miehet!
Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta!
3 # Job 13:2 Mutta on minullakin ymmärrystä,
en häviä teille yhtään.
Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua!
4Minä olen nyt ihmisille naurun aihe,
minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen!
Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe.
5Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa,
sanovat ne, joilla ei ole huolia,
ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.
6 # Job 21:7; Ps. 73:3; Jer. 12:1 Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa.
Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin,
he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen.
7Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle,
kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.
8Katso maata, se on valmis opettamaan,
meren kalatkin sen sinulle kertovat.
9 # Jes. 41:20 Kaikki ne tietävät tämän:
Herra itse on kaiken tehnyt,
10 # 4. Moos. 16:22 hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää,
jokaisen ihmisen henki.
11 # Job 34:3 Eikö korva tunnustele sanoja
niin kuin suu maistelee ruokaa?
12Vanhuksillako vain on viisaus,
pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen?
13Jumalan on viisaus, hänen on voima,
hän tietää ja päättää.
Jumalan mahti
14 # Ilm. 3:7 Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan.
Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene.
15Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus,
kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan.
16Hänen on voima ja taito –
eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet.
17 # Jes. 3:1–3 Hän ajaa neuvonantajat alastomina pois
ja riistää tuomareilta järjen.
18Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet,
kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen.
19Papit hän ajaa alastomina pois,
hän kukistaa vanhat valtasuvut.
20Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat,
kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen.
21 # Ps. 107:40 Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle,
hän irrottaa sankareilta vyön.
22 # 2. Kor. 4:6 Hän paljastaa synkimmät kuilut,
mustimman pimeyden hän valaisee.
23 # Jes. 40:15 Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen,
hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois.
24 # 5. Moos. 28:28 Hän vie kansojen johtajilta järjen
ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa –
25 # Jes. 19:14 pimeässä he hapuilevat, valoa vailla,
hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007


Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992

Kannustamassa ja haastamassa sinua etsimään läheisyyttä Jumalan kanssa joka päivä.


YouVersion käyttää evästeitä mukauttaakseen käyttökokemustasi. Käyttämällä verkkosivustoamme hyväksyt evästeiden käytön Tietosuojakäytännössämme kuvatulla tavalla.