Jobin kirja 10
10
Miksi syytät minua, Jumala?
1Olen väsynyt elämään.
Minä päästän valitukseni valloilleen.
Olen katkera ja puhun tuskani julki.
2Jumala, älä tuomitse minua syylliseksi!
Kerro minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan.
3Mitä sinä siitä hyödyt, että sorrat minua,
että hyljeksit omien kättesi luomusta
ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet?
4 #
1. Sam. 16:7
Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä,
näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee?
5Ovatko sinun päiväsi vähät kuin ihmisen päivät,
hupenevatko sinun vuotesi niin kuin ihmisen vuodet?
6Sinä tutkit tarkoin minun rikkomukseni
ja otat selvää, mitä syntejä olen ehkä tehnyt,
7vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen,
ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään.
Itsehän olet minut luonut!
8 #
Ps. 119:73, 139:13–16 Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon.
Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut?
9 #
1. Moos. 2:7+ | 1. Moos. 3:19+ Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta!
Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen?
10Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan,
sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston,
11olet pukenut minut lihaan ja nahkaan,
liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon.
12 #
Ps. 8:5
Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen,
sinun huolenpitosi oli suojanani.
13Mutta tämä, mikä on minua kohdannut,
oli jo valmiina sinun mielessäsi.
Nyt minä tiedän, mitä sinä sydämessäsi haudoit.
14Jos minä tein väärin, aina sinä olit siinä
etkä koskaan jättänyt rankaisematta.
15Ja nyt, jos olen syyllistynyt pahaan, voi minua!
Mutta vaikka olisin elänyt kuinka nuhteettomasti,
en silti voisi nostaa päätäni,
sillä olisin yleinen pilkan kohde
ja näkisin vain kurjuuteni.
16 #
Jes. 38:13
Jos pidän pääni pystyssä, sinä metsästät minua kuin leijona,
minä saan jälleen kokea tuon ihmeteltävän voimasi.
17Yhä uusia todistajia sinä tuot eteeni,
sinun vihasi kasvaa kasvamistaan,
yhä uusia joukkoja sinä lähetät kimppuuni.
Miksi minun piti syntyä?
18 #
Job 3:11
Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta?
Kunpa olisin menehtynyt alkuuni
eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt!
19Kunpa minua ei olisi koskaan ollut!
Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan.
20 #
Ps. 39:14
Ovathan päiväni vähät ja ne päättyvät pian.
Päästä jo irti! Anna minun iloita hetki,
21ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon maahan,
menen, enkä enää palaa,
22kuoleman varjon ja sekasorron maahan,
synkkään maahan,
maahan, jossa valokin on pimeyttä.
Tällä hetkellä valittuna:
Jobin kirja 10: FB92
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007