Tuomarien kirja 14
FB92

Tuomarien kirja 14

14
Simson ja Timnan tyttö
1Eräänä päivänä Simson kävi Timnassa ja näki siellä filistealaisen tytön. 2Palattuaan kotiin hän kertoi vanhemmilleen: »Näin Timnassa filistealaisen tytön. Hankkikaa hänet minulle vaimoksi!» 3#2. Moos. 34:16; 5. Moos. 7:3Hänen vanhempansa sanoivat hänelle: »Eikö oman sukumme tytöistä tai edes kansamme joukosta löydy sinulle naista, kun sinun pitää mennä ottamaan itsellesi vaimo filistealaisten, noiden ympärileikkaamattomien, keskuudesta?» Mutta Simson sanoi isälleen: »Hanki hänet minulle vaimoksi, minä olen ihastunut häneen.» 4#Tuom. 13:1Hänen vanhempansa eivät tienneet, että tämä oli Herran johdatusta ja että Herra tahtoi antaa aiheen taisteluun filistealaisia vastaan. Siihen aikaan filistealaiset näet pitivät Israelia valtansa alla.
5Simson ja hänen vanhempansa menivät Timnaan. Timnan viinitarhojen luona Simsonia vastaan tuli karjuva nuori leijona. 6#Tuom. 3:10+ | 1. Sam. 17:35Samassa Simsonin valtasi Herran henki, ja hän repi leijonan kappaleiksi paljain käsin niin kuin se olisi ollut karitsa. Mutta hän ei kertonut vanhemmilleen, mitä oli tehnyt. 7Sitten hän meni kaupunkiin ja puhui tytön kanssa, ja tyttö miellytti häntä.
8Jonkin ajan kuluttua Simson lähti jälleen Timnaan ottaakseen tytön vaimokseen. Hän poikkesi tieltä sivuun katsomaan leijonan raatoa ja näki, että sen sisässä oli mehiläispesä ja pesässä hunajaa. 9Simson kaivoi hunajaa kouriinsa ja söi sitä kulkiessaan. Kun hän tuli vanhempiensa luo, hän antoi sitä heille, ja hekin söivät. Mutta hän ei kertonut heille, että hän oli kaapinut hunajan leijonan raadosta.
10Simsonin isä meni timnalaisen tytön kotiin, ja Simson järjesti siellä pidot, kuten nuorilla miehillä oli tapana tehdä. 11Kun timnalaiset näkivät Simsonin saapuneen, he valitsivat kolmekymmentä sulhaspoikaa hänen seuralaisikseen. 12Simson sanoi heille: »Minäpä esitän teille arvoituksen. Jos pystytte ratkaisemaan sen tämän hääviikon kuluessa, minä annan teille kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua.
13Mutta jos ette osaa ratkaista arvoitusta, teidän on annettava minulle kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua.» He sanoivat hänelle: »Kerro arvoituksesi, me tahdomme kuulla sen!»
14Niin Simson sanoi heille:
– Lähti syöjästä syötävä,
lähti väkevästä makea.
Kolmen päivän ajan sulhaspojat yrittivät turhaan ratkaista arvoitusta. 15Neljäntenä päivänä he sanoivat Simsonin vaimolle: »Koeta viekoitella miehesi kertomaan arvoituksen ratkaisu. Muuten me poltamme isäsi talon ja sinut sen mukana. Vai kutsuitteko meidät tänne vain voidaksenne ryöstää meidät paljaiksi?» 16Simsonin vaimo meni itkien miehensä luo ja sanoi: »Minä taidan olla sinulle vastenmielinen, etkö rakasta minua yhtään? Olet esittänyt arvoituksen minun heimolaisilleni, mutta et ole kertonut minulle sen ratkaisua!» Simson sanoi hänelle: »Miksi kertoisin sen sinulle, kun en ole kertonut sitä edes omille vanhemmilleni?»
17Vaimo kiusasi itkullaan Simsonia häiden seitsemänteen päivään asti, ja koska vaimo niin ahdisteli häntä, hän lopulta seitsemäntenä päivänä kertoi ratkaisun vaimolleen. Vaimo ilmoitti sen heimolaisilleen, 18ja seitsemäntenä päivänä, juuri ennen auringonlaskua, kaupungin miehet sanoivat Simsonille:
– Mikä makeampi hunajaa,
mikä väkevämpi leijonaa?
Simson sanoi heille:
– Ellette olisi vasikallani kyntäneet,
ette olisi arvoitustani ratkaisseet.
19 # Tuom. 13:2 Silloin Herran henki valtasi Simsonin. Hän meni Askeloniin ja surmasi siellä kolmekymmentä miestä, riisui heiltä vaatteet ja antoi ne arvoituksen ratkaisijoille. Raivoissaan hän sitten lähti kotiinsa. 20Simsonin vaimo naitettiin Simsonin lähimmälle sulhaspojalle.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992