Jesajan kirja 22
FB92

Jesajan kirja 22

22
Tuhosta pelastunut Jerusalem juhlii eikä muista Herraa
1 # Jer. 48:38 Ennussana Näkylaaksosta.
Mitä nyt, Jerusalem?
Miksi kaikki sinun asukkaasi ovat nousseet katoille juhlimaan?
2Miksi taas tämä kohina ja melu,
sinä ilakoiva kaupunki?
Sinun miehiäsi on kuollut, ei taistelussa,
he eivät kaatuneet miekan lävistäminä,
3 # 2. Kun. 25:4; Jer. 39:4 sinun päällikkösi pakenivat yhtenä miehenä,
he riensivät pois nuolien ulottuvilta.
Vankeina he ovat, kaikki heidät tavoitettiin,
vaikka olisivat paenneet matkojen päähän.
4 # Jer. 14:17 Sen tähden minä nyt pyydän:
– Jättäkää minut rauhaan,
antakaa minun itkeä suruani!
Älkää tunkeilko minua lohduttamaan,
kun murehdin kansani onnettomuutta.
5Säikähdyksen, hämmingin ja hävityksen päivän
lähetti Jumala, Herra Sebaot, Näkylaaksoon.
Hän mursi sen varustukset,
ja kauhun huuto kohosi vuorille.
6Elam sieppasi mukaansa nuoliviinen,
Syyria valjasti vaunuhevoset,
Kir otti kilpensä esille.
7Niin sinun kauniit laaksosi
täyttyivät vaunuista,
ja vihollisen ratsumiehet asettuivat porttiesi eteen.
8 # 1. Kun. 7:2, 10:17 Herra riisui suojaavan verhon Juudalta.
Silloin te kyllä lähditte tarkastamaan
Setripalatsin asevarastoja
9ja havahduitte näkemään,
miten pahasti halkeillut oli Daavidin kaupungin muuri.
Te varastoitte vettä Alalammikkoon
10ja tarkastitte ja arvioitte Jerusalemin talot,
revitte niitä muurien vahvistamiseksi.
11 # 2. Kun. 19:25; Jes. 37:26 Kahden muurin välille te teitte kokoamisaltaan
Vanhanlammikon vesiä varten.
Mutta hänen puoleensa, jonka tekoa kaikki on,
te ette kääntyneet,
häneen, joka tämän kaiken kauan sitten loi,
te ette katsettanne nostaneet.
12Jumala, Herra Sebaot,
kutsui sinä päivänä teitä itkiäisiin ja valittajaisiin.
Hän kehotti teitä ajamaan päänne paljaaksi
ja vyöttäytymään säkkivaatteeseen.
13 # 1. Kor. 15:32 Mutta mitä vielä! Täällä vain iloitaan ja riemuitaan!
Naudat lihoiksi, pikkukarja teuraiksi,
lihaa syödään, viiniä juodaan:
»Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan!»
14Niin minä sain kuulla Herran Sebaotin sanat:
– Tietäkää: tämä synti jää sovittamatta
aina kuolemaanne saakka.
Näin sanoo Jumala, Herra Sebaot.
Sebna ja Eljakim
15Jumala, Herra Sebaot, on sanonut näin:
– Mene ja vie Sebnalle,
kuninkaan voudille ja hovin päällikölle,
tämä viesti:
16Kuka sinä oikein olet ja mikä luulet täällä olevasi,
kun hakkautat itsellesi haudan tänne
korkealle vuoren rinteeseen,
kallioon louhitun hautakammion?
17Näin käy: Herra viskaa sinut menemään,
hän kahmaisee ja puristaa sinut kouraansa,
18kääräisee sinut keräksi
ja paiskaa kuin pallon kauas maahan, jossa tilaa riittää.
Sinne sinä kuolet ja siihen jäävät loistovaunusi,
sinä herrasi huoneen häpeätahra!
19Hän sysää sinut pois virastasi
ja raastaa sinut korkeasta asemastasi tomuun.
20 # 2. Kun. 18:18; Jes. 36:3 Sinä päivänä
minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,
21ja hänen ylleen minä puen sinun pukusi,
hänen vyötäisilleen sidon sinun vyösi,
hänen käteensä annan sinun valtasi,
ja hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille
ja koko Juudan sukukunnalle.
22 # Ilm. 3:7 Hänen olalleen minä ripustan Daavidin huoneen avaimen.
Hän avaa, eikä kukaan sulje,
hän sulkee, eikä kukaan avaa.
23Minä isken hänet vahvaksi naulaksi lujaan paikkaan,
hänen korkea arvonsa tuottaa kunniaa koko suvulle.
24Mutta ennen pitkää hänen varassaan riippuu koko suuri suku, niin vesat kuin risutkin, kaikki kipot ja kapot pöytämaljoista alkaen viimeiseen viiniruukkuun saakka, 25kunnes tulee päivä – näin sanoo Herra – jolloin lujaan paikkaan isketty vahva naula pettää. Se murtuu, ja kuorma, joka oli sen varassa, romahtaa maahan ja murskautuu. Herra on puhunut.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007


Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992